Tekijäkulttuuri ja nykykäsityö

Tällä sivulla on projektityöni, joka liittyy maisteriopintoihini kuuluvaan Tekijäkulttuuri ja nykykäsityö -kurssiin. Tehtävänantona oli tuottaa kuvallis-sanallinen esitys jostakin tekijäkulttuuriin tai nykykäsityöhön liittyvästä teemasta, teemaan liittyvästä toimijasta ja vierailukohteesta. Teemakseni projektityöhön valikoitui Maker Movement alkuperäisen vierailukohteeni Maker Faire Berlin 2020 -tapahtuman vuoksi. Teemaan liittyvästä toimijasta tekemäni valintani on kiinteästi yhteydessä Maker Movementiin sekä Maker Faireihin. Projektityössäni syvennyn ensin Maker Movementiin, minkä jälkeen esittelen siihen liittyvän toimijan Dale Doughertyn. Kolmannessa osassa kerron teemaan liittyvästä vierailukohteestani, joka vaihtui koronapandemiasta aiheutuneiden rajoitusten takia. Viimeisenä teen kokonaisuudesta lyhyen yhteenvedon.

Maker Movement

Mitä Maker Movement on?

Maker Movementista on puhuttu jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Mitä se todella on ja mitä eroa sillä on suhteessa tekijäkulttuuriin (eng. Maker Culture)? Käsitteenä kulttuuri on yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus, jota kutsutaan myös sivistykseksi (Kielikone Oy, 2020). Tekijäkulttuuri (l. Maker Culture) on tässä suhteessa ymmärrettävä alakulttuuriksi, johon liittyy vahvasti ihmisten rooli aktiivisina toimijoina, tekijöinä. Tekijöiden saavutusten kokonaisuus, jonka tuloksena tekijäkulttuuri on muodostunut, on Maker Movement.

Maker Movementin lähtölaukaus on jäljitettävissä vuoteen 2005, jolloin Dale Dougherty perusti Make: -lehden. Seuraavana vuonna Dougherty järjesti ensimmäiset Maker Faire -messut, joita on sittemmin järjestetty eri puolilla maailmaa. Vuonna 2007 Make-perhe kasvoi Craft-lehdellä, jossa pääroolissa on käsityö. Craft-lehden tausta-ajatuksena on ymmärtää käsityö erilaisten teknologioiden rikastettavissa olevana joukkona ja kannustaa uudenlaiseen nykyteknologiaa hyödyntävään ja monimuotoiseen (teknologisesti sävyttyneeseen) käsityöilmaisuun. (Dougherty & Conrad, 2016, s. XII, 31.) Näiden saavutusten perusteella Doughertyä voi pitää Maker Movementin isänä ainakin ilmiön nimeämisen osalta. Dougherty on kuitenkin vain yksi Maker Movementin näkyvimmistä johtohahmoista ja puolestapuhujista MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) professorin Neil Gerhenfeldin, kirjailijoiden Corey Doctorowin ja Chris Andersonin sekä yrittäjien Mark Hatchin ja David Langin ohella. He ovat tuottaneet Maker Movementin ympärille muun muassa kaupallisia organisaatioita, kirjallisuutta ja tapahtumia. (Turner, 2018, s. S162.)

Turner (2018) kuvailee Maker Movementia esseessään ironisesti ideologiaksi, jonka taakse kätkeytyy kaupallisia ja taloudellisia motiiveja. Tämä määritelmä vaikuttaa osuvan hyvin kohdalleen. Useissa lähteissä (esim. Dougherty & Conrad, 2016; Regalla, 2016, Hatch, 2014; Martin, s. 2015, s. 31) on määritelty ominaispiirteitä niin kutsutulle Maker Mindsetille. Nämä tyypilliset tekijän ajattelutavan piirteet, mukaan lukien arvot, uskomukset ja luonteenlaatu, on kuvattu seuraavassa interaktiivisessa kuvassa Hatchin (2014, s. 11−31) Maker Movement manifestia mukaillen Hatchin itsensä sekä Doughertyn (Dougherty & Conrad, 2016, s. 143−169) ja Regallan (2016, s. 258−270) näkemyksiin perustuen.

Maker Movement manifesti (Hatch, 2014, s. 11−31; Dougherty & Conrad, 2016, s. 143−169; Regalla, 2016, s. 258−270).

Tällainen julistus on omiaan epäilemään sen puolestapuhujien motiiveja. Kun Maker Movementiin pureutuu syvemmälle, voi siinä nähdä paljon kaupallisuutta syvempiä merkityksiä. Tekeminen itsessään ei ole uutta nyt, eikä se ollut sitä viime vuosikymmenelläkään. Ihminen on kautta aikojen tehnyt jotakin, kuten valmistanut esineitä helpottamaan ja nopeuttamaan toimintoja tarpeiden täyttämiseksi, kaupallisiin tarkoituksiin ja vain omaksi tai yhteisön iloksi. (Martin, 2015, s. 30.) Teollistumisen myötä noussut konsumerismi on vähentänyt tekemisen määrää, kun enemmän ja vähemmän tarpeellisia tai jopa tarpeettomia hyödykkeitä on ollut jatkuvasti runsaammin ja helpommin saatavilla. Maker Movement on taittanut kärjen turvautumiselta valmiisiin tuotteisiin ja nostanut luovuuden ja itse tekemisen merkitystä nykymaailmassa. Maker Movement on vallankumouksellinen asenne, se tarjoaa alustan luovalle ilmaisulle ja toimii sosiaalisen muutoksen agenttina. (Dougherty & Conrad, 2016, s. XV.)

Maker Movementissa paradigma on itse tekeminen. Se pitää sisällään kaikenlaista tekemistä aina lentokoneen rakentamisesta neulomiseen tai ruoanlaitosta teknologiapainotteisiin aktiviteetteihin, kuten 3D-mallintamiseen ja -tulostamiseen. Digitalisaatio ja teknologian vauhdikas kehitys on avannut tekemiselle viimeisten vuosikymmenten aikana uusia mahdollisuuksia. Teknologia on vahvasti painotettuna Maker Movementissa, mutta ei kuitenkaan itseisarvo. Myös perinteisimmät käsityön ja taiteen lajit ovat osa Maker Movementia, vaikka tekeminen tapahtuisi valmiita ohjeita noudattamalla. (Dougherty & Conrad, 2016, s. XIX, 5.)

Maker Movement ymmärtää ihmiset tekijöinä, joille ominaista on luovuus − itsensä ilmaisu tutkimisen, leikittelyn, kokeilun ja ongelmanratkaisun kautta. Tekijä voi yhtä hyvin olla innokas harrastelija, amatööri tai korkean tason ammattilainen riippumatta tekemiseen liittyvien mielenkiinnon tai intohimon kohteista. Tekeminen Maker Movementin hengessä on prosessi, jonka jakaminen ei rajoitu vain sen lopputulokseen. Prosessi on vähintään yhtä tärkeä. Sosiaalisia kontakteja ja yhteisöllistä tukea haetaan aktiivisesti koko prosessin elinkaaren ajan aina ideasta maaliviivan taakse sekä analogisissa että digitaalisissa ympäristöissä. (Dougherty & Conrad, 2016, s. XV−XII, 8−27.)

Maker Movementilla on ollut valtavan suuri vaikutus erilaisten tekijöiden ryhmäytymisessä. Tekijät ovat löytäneet toisensa lokaalisti ja globaalisti. Keskeisessä asemassa Maker Movementin leviämisessä on internet (Dougherty, 2012, s. 12). Erilaisten kiinnostusten kohteiden ympärille on syntynyt kansallisia ja kansainvälisiä yhteisöjä sosiaalisen median kanavilla. Ympäri maailmaa on avattu myös paikkaan sidottuja harrastamisen ja tavoitteellisemmankin tekemisen tiloja (esim. Makerspace, FabLab), joissa tekijät voivat kohdata toisiaan sekä jakaa tietojaan ja taitojaan. Tilat ovat usein varustettu laitteilla ja teknologisilla ratkaisuilla, joita muualla ei ole saatavilla niiden suuren koon tai korkean hinnan vuoksi. Joihinkin tiloihin, kuten koulujen tai yksityisten yritysten rakentamiin tiloihin, voi olla rajoitettu pääsy. (Taylor, Hurley & Connolly, 2016, s. 1415.)

Maker Movementin anti kasvatukselle

Informaalit ympäristöt ja eritoten digitaaliset ja sosiaaliset mediat ovat olleet Maker Movementin kasvualustoja ja toimineet sen kasvavan näkyvyyden sekä leviämisen varmistajana. Tekemistä on ollut aina, mutta Maker Movement on tuonut sen uudella tavalla näkyväksi. Movementin näkyvyys ja sen sanoittaman ajattelutapamallin myötä kiinnostus tekemisen tuomisesta vahvemmin formaaliin kasvatukseen on kasvanut runsaasti. Jo Maker Movementin julistuksesta (ks. interaktiivinen kuva) nousee esille Informaalit ympäristöt ja eritoten digitaaliset ja sosiaaliset mediat ovat olleet Maker Movementin kasvualustoja ja toimineet sen kasvavan näkyvyyden sekä leviämisen varmistajana. Tekemistä on ollut aina, mutta Meker Movement on tuonut sen uudella tavalla näkyväksi. Movementin näkyvyys ja sen sanoittaman ajattelutapamallin myötä kiinnostus tekemisen tuomisesta vahvemmin formaaliin kasvatukseen on kasvanut runsaasti. Jo Maker Movementin julistuksesta (ks. interaktiivinen kuva) nousee esille lukuisia seikkoja, jotka ovat relevantteja kasvatuksen kontekstissa. (Martin, 2015, s. 31.) Aihetta ovat tutkineet muun muassa Chu, Quek, Bhangaonkar, Boettcher Ging & Sridharamurthy (2015, s. 13), jotka näkevät Maker Movementin linkittyvän sekä konstruktivistiseen oppimisteoriaan että käyttöteoriaan.

Tekemällä oppiminen on ehkä kaikkein tehokkain keino. Uuden oppiminen tekemällä edellyttää aiemmin saavutettujen tietojen, taitojen ja kokemusten hyödyntämistä, mihin konstruktiivinen oppimisteoria pohjautuu. Käyttöteorian näkökulmasta riittävä määrä toistoja takaa onnistuneen oppimisen. Tällöin tekeminen on toistuvien yritysten, erehdysten ja onnistumisten kautta saavutetun uuden tiedon tai taidon omaksumisen väline. (Chu ym., 2015, s. 13.) Chu ym. (2015) eivät erikseen mainitse sosiokonstruktivistista oppimisteoriaa, vaikka Maker Movementin manifestissa korostetaan osallistumista, jakamista, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Sosiokonstruktivismi painottaa yhteisön ja vuorovaikutuksen merkitystä tiedon luomisessa, joka on aivan Maker Movementin ytimessä. (Niemi, 2017)

Pohdinta

Maker Movement ei sinänsä sisällä mitään mullistavan uutta ja ihmeellistä. Se on luomisesta, kokeilemisesta, keksimisestä, aikaansaamisesta ja oppimisesta nauttimista itse ja yhdessä fyysisissä ja digitaalisissa tiloissa. Vaikka teknologia on vahvasti painotettuna Maker Movementista puhuttaessa, se ei ole prosessissa välttämätön. Tosin nykypäivän digitalisoituneessa maailmassa on harvemmin projekteja, joissa tarjolla olevaa teknologiaa ei käytettäisi jossain muodossa hyväksi. Perinteisimmilläkin käsityötekniikoilla valmistetun artefaktin prosessissa teknologialla on ollut sormensa pelissä vähintään lopputuloksen esittelyssä. Sosiaalinen median voi sanoa olevan Maker Movementin liikkeelle nytkäyttäjä, elinehto ja tunnettavuuden takaaja. Muussa tapauksessa tekeminen uppoaisi edelleen arkeen ja innovaatiot jäisivät vain harvojen hyödynnettäväksi. Kasvatuksen näkökulmasta tekemisen lisäksi Maker Movementissa vaalittujen arvojen jalkauttaminen osaksi koulujen arkea voidaan saavuttaa hyviä tuloksia 2000-luvun taitojen oppimisen osalta.

Maker Movementin isä -Dale Dougherty

Dale Dougherty on ehkä Maker Movementin näkyvin hahmo sen edustajien joukossa. Hän nimesi tämän tekemistä ja tekijöitä esiin tuovan ja yhdistävän ilmiön, joten häntä voinee kutsua ilmiön isäksi. Lisäksi hän on perustanut Maker Movementille pyhitetyn organisaation, Maker Median, ja toimii sen toimitusjohtajana.

Dale Dougherty Saint-Malon Mini Maker Faireilla 12.10.2013 (Luziadell, 2013) ja vinkit verkostoitumista varten.

Dougherty aloitti työuransa painetun median parissa jo 1970-lun lopussa, kun he yhdessä Tim O’Reillyn kanssa perustivat yrityksen, joka julkaisi teknologiakirjallisuutta ammattilaisille. Dougherty toimi yrityksessä teknologiakirjojen toimittajana. Hänen saavutuksiinsa lukeutuu myös ensimmäisen kaupallisen verkkosivun, Global Network Navigatorin kehittäjän rooli. Tätä nykyä O’Reilly Media on mediatalo, joka tuottaa painetun teknologiakirjallisuuden lisäksi muun muassa verkkosivuja, lehtiä sekä teknologiakonferensseja. Yksi konferensseista on Web 2.0 Conference, jonka ansiosta termi Web 2.0 on yleistynyt kuvaamaan verkon asiakaskeskeistä kehitystä. (Dougherty, 2020; O’Reilly Media, 2020; Vault, 2020.) Myös Maker Media on saanut alkunsa O’Reilly Median siipien suojassa, kun Make: -lehti aloitti vuonna 2005. Lehteä seurasi pian messutapahtuma Maker Faire, joka on levinnyt eri puolille maailmaa. Enemmän käsitöihin keskittynyt lehti Craft: aloitti vuonna 2007. (Dougherty & Conrad, 2016, s. XII, 31.) Maker-perhe irrottautui O’Reilly Mediasta tammikuussa 2013. Tästä syntyi Maker Media, joka pystyy toimimaan tehokkaammin Maker Movementin katalysaattorina. (O’Reilly, 2013).

Dougherty ei ole jättänyt Maker Mediaa sen lippulaivojen varaan. Tekijöille on tarjolla verkkoyhteisö, jossa on mahdollisuus verkostoitua muiden tekemisestä innostuneiden henkilöiden kanssa. Verkkoyhteisön maksullinen jäsenyys sisältää Make: -lehden, makerspace- ja jäsenhakemiston, alustan yhteisön ja ryhmien rakentamiselle sekä muualla julkaisemattomia videoita. Make: Communitylla on myös tärkeä rooli lehden ja tapahtumien tuottajana. Tarjolla on myös verkkokauppa Maker Shed, jossa on tarjolla muun muassa työkaluja, valmiita projektipaketteja, ohjeita sekä kirjoja ja lehtiä. (Make: Community, 2020a; Make: Community, 2020b.) Liiketoiminnan ja Maker Movementin edistämisen ohessa sekä nimissä Dougherty on kunnostautunut myös kirjoittajana ja puhujana. Hän on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita sekä pitänyt puheita lukuisissa tilaisuuksissa, kuten TED Talk -konferenssissa.

Lähtökohdat ja oletukset

Doughertyllä on kieltämättä vahva liiketoiminnallinen motiivi osallistumiselleen Maker Movementiin. Siitä huolimatta hänellä vaikuttaa olevan aitoa henkilökohtaista innostusta tekemistä kohtaan ja kiinnostusta toisten projekteihin sekä oppimiseen tekemisen keinoilla.  TED Talk -puheessaan (Dougherty, 2011) sekä kirjassaan (Dougherty & Conrad, 2016, s. 1−16) Free to Make, How the Maker Movement Is Chancing Our Schools, Our Jobs, and Our Minds Dougherty tähdentää: Olemme kaikki tekijöitä (eng. We all are makers). Hän uskoo, että perinteisiä käsityötekniikoita ja tarjolla olevaa teknologiaa ennakkoluulottomasti yhdistelemällä ja soveltavasti kokeilemalla on merkittävä vaikutus niin teollisuuden innovaatioihin kuin laajemmin maailman tulevaisuuteen (Dougherty & Conrad, 2016, s. 15).

Dale Doughertyn yhdessä Ariane Conradin kanssa yhteistyössä kirjoittaman kirja Free to Make kantaa samaa nimeä kuin hänen bloginsa. Kirjan kannessä komeilee Maker Median robotti Makey.

Dougherty (Dougherty & Conrad, 2016, s. 173) myöntää, että hänen tavoittelemansa kohderyhmä alun perin olivat aikuiset, mutta hän pisti pian merkille nuorten ja lasten kasvavan kiinnostuksen tekemistä kohtaan. Tämä ei ole lainkaan yllättävää, koska Dougherty opiskeli Louisvillen yliopistossa kasvatustiedettä sivuaineenaan. Hän totesi tekemisen erinomaisena oppimisen välineenä ja käynnisti vuonna 2012 Maker Ed -ohjelman (Maker Education Initiative) San Mateon Maker Faireilla. Ohjelma on voittoa tavoittelematon ja sen tavoitteena on lisätä käytännön tekemistä opetukseen ja oppimiseen niiden erilaisissa ja eri ikäisille tarkoitetuissa ympäristöissä. (Maker Ed, 2012.)

Tekemällä oppiminen on Doughertyn kantava lähtökohta Maker Movementin integroimisessa kasvatukseen. Hän tuo esille myös leikin ja leikillisyyden hyvin vahvasti tekemisen kontekstissa, koska näkee oppimisen ja leikin olevan lähellä toisiaan. Mielikuvituksen käyttö ja vapaus kokeilla hullummiltakin tuntuvia ideoita johtaa oppimisprosessiin, joka on syvästi henkilökohtainen ja tuloksiltaan pysyvämpi. Itse tekeminen mahdollistaa tällaisen autenttisen ja persoonallisen oppimiskokemuksen suorassa vuorovaikutuksessa fyysisten esineiden ja ilmiöiden kanssa. Dougherty uskoo myös, että tekemisen kautta  on mahdollista ottaa haltuun oman oppimisen lisäksi myös nykyisin tarjolla olevat teknologiset ratkaisut. (Dougherty & Conrad, 2016, s. 173−176.)

Maker Movement kasvatustieteellisen tutkimuksen kohteena

Dale Dougherty ei ole tutkija, mutta oppimisen näkökulmasta hänen perustelunsa Maker Movementin hyödyllisyydestä pohjautuvat tiukasti konstruktivismiin. Muun muassa tunnettujen tutkijoiden Montessorin, Deweyn, Piagetin ja Papertin näkemykset oppimisesta aktiivisena tiedonrakentamisena, luovuutena ja kokemuksellisesti oman toiminnan kautta ovat keskeisessä osassa Doughertyn ponnisteluissa Maker Movementin edistämisessä virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä. (Dougherty & Conrad, 2016, s. 182−185.) Vaikka Doughertyn kontribuutio Maker Movementin eteen ei kata akateemista tutkimusta, sitä on tehty runsaasti. Kasvatustieteen osalta mainittavia tutkijoita Maker Movementiin liittyen ovat muun muassa Yasmin B. Kafai ja Kylie Peppler. Heidän tutkimuksensa keskittyvät taideaineiden (esim. käsityö), muotoilun ja nykyteknologian yhdistämiseen (Kafai, 2020; Peppler, 2020).

Yhdessä Halversonin kanssa Peppler ja Kafai (Peppler, Halverson & Kafai, 2016, s. 2−3) esittävät toimittamansa kirjan Makeology: Volume 1 johdannossa, että kasvatustieteellinen tutkimus keskittyy Maker Movementin osalta kolmeen pääasialliseen teemaan. Ensimmäiseksi he nostavat teeman, jossa tutkimuksen paradigmana on ymmärtää tekeminen joukoksi suunniteltuja oppimistehtäviä ja tavoitteena selvittää tekemällä saavutettuja oppimistuloksia. Tutkijoiden kiinnostuksen kohteista toinen on erilaiset informaalit ja formaalit tekemisen tilat, eli makerspacet. Tilojen osalta tutkimuksen keskiössä on eritoten tekijöiden muodostamat yhteisöt. Maker Movementin kasvatustieteellisen tutkimuksen teemojen kolmen kärjessä on myös tekijöihin ja heidän osallisuuteensa liittyvä tutkimus. (Peppler, Halverson & Kafai, 2016, s. 2−3.)

Haasteita ja mahdollisuuksia

Maker Movement lupaa avoimesti oppimisen personointia. Omalla tahollaan taas koulutuksen tavoitteita määrittelevä opetussuunnitelma korostaa standardeihin perustuvaa ja yhdenmukaista arviointia, jota vähintään haastavaa toteuttaa ilman omaksuttuja tietoja mittaavia testejä. Vaikka tekemiseen liittyvät opettamisen ja oppimisen tavat ovat herättäneet laajalti kiinnostusta, ne ovat ristiriidassa koulutuspoliittisten päätösten kanssa. Personoitua oppimista perään kuuluttavan Maker Movementin ja standardeihin pohjautuvan opetussuunnitelman ristiriitaisuus on isoimpia haasteita tekemisen integroimisessa koulujen opetuskäytäntöihin. (Peppler ym., 2016, s. 6.). Toisaalta Maker Movementin lupaus persoonallisesta oppimisesta on nähtävä mahdollisuutena, koska tekemisen mahdollistamisella ja siihen soveltuvien tilojen tarjoamisella olisi positiivista vaikutusta oppilaiden motivaatioon oppia (Dougherty & Conrad, 2016, s. 201).

Oppimisen yksilöinti ja standardisointi ei ole ainoa ristiriita, jonka Maker Movement aiheuttaa kasvatuksen kontekstissa. Jännite on vahva myös formaalin ja informaalin kasvatuksen kahtiajaossa. Perinteisesti koulu ymmärretään formaalin kasvatuksen kehdoksi, jossa opetus ja oppiminen etenee kohti kansallisesti ja paikallisesti asetettuja tavoitteita. Informaaleissa ympäristöissä oppiminen tapahtuu vapaammin ja noudattelee kunkin omia mielenkiinnon kohteita ja intohimoja. Maker Movement tarjoaa ratkaisua tähän jännitteeseen lieventämällä eri oppimisympäristöjen eroja ja tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa tavoitteitta. Tekemisen sisällyttäminen vahvemmin kouluarkeen vaatii kuitenkin syvällisempiä kulttuurisia ja koulutuspoliittisia muutoksia, jotka eivät tapahdu hetkessä. (Peppler ym., 2016, s. 7.)

Teknologia on myös luettava Maker Movementin osalta haasteeksi sekä mahdollisuudeksi missä tahansa oppimisympäristössä (Peppler ym., 2016, s. 7). Teknologiaa on nykymaailmassa kaikkialla ja sitä on kaikenlaista. Digitalisaation myötä teknologisia ratkaisuja muovataan ja innovoidaan jatkuvasti lisää. Teknologian ymmärtäminen ja hallinta tulee olemaan nykyistä välttämättömämpää tulevaisuuden ammateissa. Kouluissa sijaitsevat makerspacien välityksellä yhä useammalla lapsella ja nuorella on mahdollisuus tutustua teknologiaan, johon heillä muuten ei olisi mahdollisuutta, ja käyttää sitä oppimisprosessin osana (Peppler ym., 2016, s. 7). Informaaleissa ympäristöissä teknologinen tuki on paremmin saatavilla kuin kouluissa, joissa tuen rooli lankeaa opettajille. Koulujen makerspacet vaativat opettajilta oppiainesisältöjen lisäksi useimmiten tietoja ja taitoja, jotka nykytiedon valossa ovat puutteellisia (Jyväskylän yliopisto, 2019).

Doughertyn ajatukset Maker Movementista yleensä ja erityisesti sen integroimisesta koulukasvatukseen ovat tiiviisti sidoksissa hänen pohjoisamerikkalaiseen kulttuuritaustaansa sekä yhdysvaltalaiseen koulujärjestelmään ja opetussuunnitelmaan. Maker Movement toimii ikään kuin Doughertyn aseena taistelussa oppilaiden standardoitua testaamista vastaan. Yhdysvalloissa opetus tähtää standardoituihin testeihin valmistautumiseen, jolloin lukujärjestykset täyttyvät lukuaineilla. (Dougherty & Conrad, 2016, s. 197.) Suomessa tilanne on erilainen kuin Yhdysvalloissa. Lukuaineet hallitsevat myös Suomessa oppilaiden lukujärjestyksiä, mutta valtakunnalliseen opetussuunnitelmamme on sisältynyt pitkään taito- ja taideaineita. Näille oppiaineille ominaista on tekeminen, työpajatyöskentelyn mallit ja muiden oppiaineiden soveltaminen käytännössä. Suomalaisissa kouluissa Maker Movement on ollut läsnä ennen ilmiön nimeämistä ja Maker Mediaa. Tästä huolimatta Maker Movementin mahdollisuuksien hyödyntäminen laajemmin suomalaisissa kouluissa kohtaa samanlaisia haasteita.

Vierailukohde: Build a Makerspace for young people

Alun perin Maker Movementiin liittyvä vierailukohteeni oli Maker Faire Berlin 2020. Tarkoitukseni oli tehdä messuraportti vierailustani kyseiseen tapahtumaan. Koronapandemian takia tapahtuma kuitenkin peruttiin. Pandemiatilanteesta aiheutuneiden rajoitteiden vuoksi korvaavan vierailukohteen etsintä kohdistui luonnollisesti verkkoon. Muutaman varteenotettavan ehdokkaan joukosta valitsin tutkimukseni kohteeksi FutureLearnin MOOC -alustalla (Massive Open Online Course) tarjolla olevan verkkokurssin Build a Makerspace for young people. Kurssi kiinnitti huomioni, koska se lupaa eväitä Maker Movementia tukevaan pedagogiikkaan. Maker Fairen sijaan teen raportin Build a Makerspace for young people -kurssista.

Kurssin perustiedot

Build a Makerspace for young people -kurssin esittelyn mukaan sen kohderyhmänä ovat kaikki, joilla on halu perustaa Maker Movementin ajatusmaailmaa tukeva makerspace omaan yhteisöönsä. Esittelyssä mainintaan koulutukseen liittyviä ammetteja ja paikkoja, kuten opettajat ja koulut, mutta mitään ryhmää ei rajata kohderyhmän ulkopuolelle. FutureLearn on englanninkielinen verkkokurssialusta ja kurssin kehittäjä Rasberry Pi Foudation on brittiläinen säätiö, joten kurssi on englanniksi. Ilmoitetun aikataulun perusteella kurssin suorittaminen vie aikaa yhteensä kuusi tuntia kolmen viikon aikana. Lisäksi kurssi on täysin maksuton. Jotta kaikki kurssin tehtävät on mahdollista suorittaa, osallistuja tarvitsee pääsyn maksuttomiin Scratch ja Python-ohjelmointiohjelmistoihin. Halutessaan kurssi on mahdollista päivittää maksua vastaan, jolloin suorituksesta on mahdollista saada sertifikaatti ja pidempi pääsy kurssin sisältöön. (FutureLearn, 2020a.)

Build a Makerspace for young people -kurssin perustiedot (FutureLearn, 2020a).

Kurssin tarkoitus on antaa eväitä makerspacen, jonka pedagogisena lähtökohtana on Maker Movementin ajatusmaailma, rakentamiseen ja johtamiseen. Kurssilla on tarjolla neuvoja makerspacen suunnittelun aloittamiseen sekä kumppaneiden ja rahoituksen etsimiseen. Sisällössä on esillä myös paljon esimerkkejä erilaisista makerspaceista. (FutureLearn, 2020a.) Tavoitteet kurssille on listattu alla olevassa kuviossa.

Build a Makerspace for young people -kurssin tavoitteet (FutureLearn, 2020a).

Kurssin rakenne

Build a Makerspace for young people -kurssi on jaettu kolmeen osioon. Jos noudattaa kurssin ohjelmaa, kurssi vie aikaa viikossa kaksi tuntia kolmen viikon ajan. Kurssin voi kuitenkin suorittaa oman aikataulun mukaisesti. Sen voi myös aloittaa milloin tahansa, kun se on saatavilla FutureLearnin alustalla.

Ensimmäisessä osiossa tutustutaan kurssin sisältöön, muihin kurssilaisiin sekä keskeisimpiin käsitteisiin, kuten makerspaceen Maker Movementiin ja tekijäkulttuuriin. (FutureLearn, 2020b.)

Toisessa osiossa sukelletaan syvemmälle makerspaceen ja tutustutaan mahdollisiin laitteisiin, työkaluihin ja ohjelmistoihin, joita voi ottaa hankintalistalle. Tässä osiossa perehdytään makerspacen henkilökuntaa ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Lisäksi osiossa nostetaan esille makerspacen käytön ja vaikutusten valvonnan ja seuraamisen tärkeys sen tulevaisuuden ja kehityksen näkökulmasta. (FutureLearn, 2020c.)

Viimeisessä osiossa painopiste on makerspacen oppimisympäristöissä ja pedagogiikassa (FutureLearn, 2020d).

Jokaisessa kurssin osiossa on teoriaa, tapauskertomuksia ja tehtäviä. Kaikissa osioissa on tapauskertomuksia sekä referaatteja artikkeleista, jotka on julkaistu maksuttomassa opettajille suunnatussa Hello World -lehdessä. Teoriaosuudet, tapauskertomukset sekä referoidut artikkelit ovat lyhyehköjä ja niitä useimmiten seuraa tehtävä, joka perustuu käsitellyn aihealueen pohdintaan. Tehtävät suoritetaan kommentoimalla sivun keskustelualueelle. Useimmissa tehtävänannoissa myös kehotetaan keskustelemaan toisten kurssilla olevien kanssa yhteisöllisyyden lisäämiseksi.

Kurssilla on keskustelutehtävien lisäksi ohjelmointiharjoitus. Kurssilla tehdään myös oman makerspacen toimintasuunnitelma. Sen työstäminen aloitetaan ensimmäisen osion lopussa ja sitä täydennetään seuraavien osioiden päätyttyä. Kurssin kehittäjä Rasberry Pi Foundation on suunnitellut pohjan Google Slideen toimintasuunnitelman tekemistä varten.

Ajatuksia ja kokemuksia kurssista

Makerspace määritellään tällä kurssilla samoin kuin makerspaceja käsittelevissä muissa teksteissä (esim. Taylor, Hurley & Conolly, 2016). Ne ovat yleensä koulun ulkopuolelle sijoittuvia oppimisympäristöjä, jotka innostavat leikittelemään sekä tutkimaan ja tekemään asioita, mikä ei välttämättä muutoin olisi mahdollista. Kurssin ansiosta löysin kotikaupungistani Lahdesta makerspacen, johon aion käydä tutustumassa niin pian kuin se on koronatilanteen kannalta mahdollista. Lähiympäristössä sijaitsevia makerspaceja voi etsiä muun muassa hackerspace wikistä.

Kurssilla on kerrottu osuvasti, että makerspace on Maker Movementin luoma tuote. Maker Movementin määritelmä puolestaan mukailee vahvasti Doughertyn, Regallan ja Hatchin ajatusten pohjalta kokoamaani Maker Movement manifestia. Kurssilla esitetty määritelmä on Nicholas Provenzanon käsialaa.

Maker Movement manifesti Nicholas Provenzanon näkemyksiä noudattaen (FutureLearn, 2020e).

Kurssilla esitetty määritelmä kiinnittää teknologian tiukasti Maker Movementiin, joten STEM-aineet (tiede, teknologia, tekniikka ja matematiikka) olivat korostetusti esillä läpi koko kurssin ja esitettiin makerspacen lähtökohtaisena ajatuksena. Taito- ja taideaineet, kuten käsityö ja kuvaamataito, olivat puolestaan sivuosassa ja esitettiin STEM-aineita tukevina osa-alueina.

Perustiedoissa mainittu vaatimus pääsystä Scratch ja Python-ohjelmistoympäristöihin loi kuvan ohjelmointiharjoituksien paraatista. Ennakko-olettamus ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, koska ohjelmointiharjoituksia oli vain yksi. Tehtävän suorittamiseen oli neljä vaihtoehtoa, joista itse valitsin Scratchillä toteutettavan painovoimasimulaattorin. Pääset tutustumaan harjoitukseni tulokseen täältä.

Kurssi oli tiukasti kiinni brittiläisessä ja pohjoisamerikkalaisessa maailmassa, jossa opetussuunnitelmaan ei sisälly taito- ja taideaineita samoin kuin Suomessa. Suomalaisena käsityönopettajaopiskelijana kurssin antia on sovellettava, jos tahtotilana on päivittää käsityön opetusta digitaalisen tekemisen suuntaan. Raspberry Pi Foundationin kokoama makerspacen opetussuunnitelma, jossa on huomioitu tekijöiden kykyjen ja taitojen tasot sekä niiden kehittyminen. Tämä opetussuunnitelma ja sen sisältämät ehdotukset kullekin kyky- ja taitotasolle sopivista projekteista voi toimia apuna, kun suomalainen käsityönopettaja suunnittelee digitaalisen tekemisen oppimissisältöjä ja -tehtäviä.

Oletan, että kurssin sisältämien keskustelutehtävien tarkoituksena oli synnyttää kurssilaisten keskuudessa yhteisöllisyyttä, joka on keskeistä myös Maker Movementissa. Yhteisöllisyys jäi kuitenkin puuttumaan. Omalla kohdallani hankaluutta aiheutti kurssin aloittaminen huomattavasti myöhemmin verrattuna suurimpaan osaan muista osallistujista. Lisähaasteita keskustelun muodostumiselle aiheutti jokaisen kurssilaisen erilaiset lähtökohdat. Kommentteja lukiessani havaitsin, että osa kurssille osallistuneista oli jo kokeillut jotain digitaalista tekemistä yhdessä nuorten kanssa tai heillä oli vakaa aikomus aloittaa makerspacen perustaminen viimeistään kurssin jälkeen.

Koin oman makerspacen toimintasuunnitelman jopa turhauttavaksi tehtäväksi, koska minulla ei ole ollut ajatusta perustaa makerspacea eikä käsityöluokkaa, jota olisin voinut käyttää tehtävään soveltaen. Oma toimintasuunnitelmani oli puhtaasti kuviteltu ja jäi pinnallisen idean tasolle. Luulen kuitenkin, että tämä tehtävä oli useimmille kurssilla olleille paljon merkityksellisempi kuin minulle. Kommenttien perusteella useimmat aikovat perustaa makerspacen kouluun, kirjastoon tai museoon tai päivittää opetustaan digitaalisen tekemisen suuntaan oman oppiaineensa osalta. Epäilen suuresti, että kurssin suorittaminen onnistuisi kuudessa tunnissa. Minullakin meni kurssin suorittamiseen vähintään kaksinkertainen aika, vaikka suoritin toimintasuunnitelmatehtävän kevyenä ideointina.

Kurssilla esitetyistä tapauskertomuksista parhaiten mieleeni jäin Utahin STEM-bussi. Kertomus toi mieleeni Taitobussin, jonka Soini-Salomaa ja Nuutinen (2014) esittelivät artikkelissaan Käsillä tekeminen palvelutuotteena. Kummankin bussin tausta-ajatus on samansisältöinen. Siinä missä Taitobussi tarjoaa opastusta käsitöissä ja kokemuksia kädentaidoista, STEM-bussi tarjoaa opastusta ja kokemuksia tekemisestä tieteen, teknologian, tekniikan ja matematiikan parissa. Olen pohtinut, olisiko STEM-bussin kaltaiselle hankkeelle tarvetta Suomessa. Mitä mieltä sinä olet?

Yhteenveto

Maker Movement on laaja ja moniulotteinen käsite, joten sitä ei ole tarkoituksenmukaista rajata tiukasti. Se on tekemistä yhdessä ja erikseen. Se voi olla pientä puuhastelua tai kovan luokan ammattilaisuutta. Tekeminen voi olla käytännössä mitä vain teknologian vahvasta painoarvosta huolimatta. Tekijäksi voi identifioitua kuka tahansa, koska lähtökohtaisesti osallistuminen Maker Movementiin edellyttää itse tekemistä valmiin ostamisen sijaan, kierrätystä ja halukkuutta jakaa valmistusprosessi tai sen tuotos muille. Mitään erityistä koulutusta ei tarvitse olla vaan tekijyys on pohjimmiltaan omasta henkilökohtaisesta halukkuudesta ja kokemuksesta kiinni. Maker Movement on kasvanut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi lähinnä epämuodollisissa konteksteissa internetin välityksellä. Se ulottuu kaikkialle ja rikkoo kulutustottumuksiamme hitaasti, mutta varmasti. Ilmiön vahvuuksia on sen sisältämä laajuus, josta kukin voi löytää ominaisimman tavan toteuttaa omaa juttuaan tekemällä.

Dale Dougherty on yksi Maker Movementin näkyvimmistä keulakuvista ja äänitorvista. Hän uskoo oppimiseen tekemällä ja on rakentanut laajan koneiston − Maker Median − tekemisen edistämiseksi niin informaaleissa kuin formaaleissa ympäristöissä. Hän ei ole tutkija, mutta kasvatustieteellisen koulutustaustansa ansiosta hän perustelee näkemyksensä oppimisteorioiden kautta. Maker Movement on kiinnostanut myös kasvatustieteen alalla toimivia tutkijoita, joten tutkimusta aiheesta on paljon. Tällä hetkellä tutkimukset kohdistuvat pääasiassa tekemiseen liittyvien oppimistehtävien kokonaisuuksiin ja oppimistuloksiin, makerspaceihin oppimisen tiloina ja niissä muodostuviin yhteisöihin sekä tekijöihin ja heidän osallistumiseensa liittyviin tekijöihin.

Maker Movementissa tärkeää on yhteisöllisyys. Tekemisen ympärille muodostuneet yhteisöt toimivat makerspaceissa sekä verkossa että fyysissä tiloissa. Makerspacet ovat yleistyneet myös kouluissa eri puolilla maailmaa. Suomessa ainakin Arabian peruskouluun on perustettu makerspace, joka tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ja tilat luovalle tekemiselle ja jakamiselle (Volotinen, 2018, s. 24). Useimmiten makerspacet ovat virallisista oppiaineiden luokkahuoneista erillisiä tiloja myös koulujen sisällä, kuten Arabian peruskoulun kohdalla. Toisaalta suomalaisten koulujen käsityöluokkien muokkaaminen Maker Movementia tukevan makerspacen suuntaan voisi luoda edellytyksiä teknisen ja tekstiilityön sulautumiselle opetussuunnitelman (Opetushallitus, 2014, s. 146, 270−272, 430−431) peräänkuuluttamaksi yhdeksi monimateriaaliseksi käsityöksi.

Makerspacejen perustamisen tueksi on mahdollista käydä kursseja, joista yhden esittelin vierailukohteenani. Build a Makerspace for young people on yksi esimerkki kurssista, joka antaa eväitä Maker Movementia tukevan makerspacen perustamiseen. Vaikka makerspacen perustaminen ei olisikaan omissa suunnitelmissa, voi kurssilta saada paljon ideoita oman opetuksen kehittämiseen tekemisen suuntaan. Soveltuvin osin kurssia olisi myös mahdollista hyödyntää virallisen käsityöluokan kehittämisen ideoinnissa tilaksi, jossa koko käsityöprosessi olisi mahdollinen materiaaleista tai työvaiheista riippumatta.

Lähteet

Chu, S.L., Quek, F., Bhangaonkar, S., Boettcher Ging, A. & Sridharamurthy, K. (2015). Making the Maker: A Means-to-an-Ends approach to nurturing the Maker mindset in elementary-aged children. International Journal of Child-Computer Interaction, 5/2015 (s. 11–19).

Dougherty, D. (2011). We are Makers. [TED Talks]. Viitattu: 23.3.2020. Saatavissa: https://www.ted.com/talks/dale_dougherty_we_are_makers.

Dougherty, D. (2012). The Maker Movement. Innovations 7:3 (s. 11−14).

Dougherty, D. (2020). About. [LinkedIn]. Viitattu: 19.3.2020. Saatavissa: https://www.linkedin.com/in/daledougherty.

Dougherty, D. & Conrad, A. (2016). Free to Make, How the Maker Movement Is Chancing Our Schools, Our Jobs, and Our Minds. Berkeley: North Atlantic Books.

FutureLearn. (2020a). Build a Makerspace for Young People. Viitattu: 24.4.2020. Saatavissa: https://www.futurelearn.com/courses/build-a-makerspace.

FutureLearn. (2020b). Week 1: What is makerspace?. Viitattu: 25.4.2020. Saatavissa: https://www.futurelearn.com/courses/build-a-makerspace/9/todo/63383.

FutureLearn. (2020c). Week 2: Equipment, volunteers and impact. Viitattu: 25.4.2020. Saatavissa: https://www.futurelearn.com/courses/build-a-makerspace/9/todo/63384.

FutureLearn. (2020d). Week 3: Making in education. Viitattu: 25.4.2020. Saatavissa: https://www.futurelearn.com/courses/build-a-makerspace/9/todo/63385.

FutureLearn. (2020e). Community and Culture. Viitattu 26.4.2020. Saatavissa: https://www.futurelearn.com/courses/build-a-makerspace/9/steps/658364.

Hatch, M. (2014). The maker movement manifesto: rules for Innovation in the new world of crafters, hackers and tinkerers. New York: McGraw-Hill Education.

Jyväskylän yliopisto. (2019). Opet­ta­jat ovat edel­leen tyyty­väi­siä työ­hön­sä, vaik­ka op­pi­tun­tien työ­rau­has­sa oli­si toi­vo­mi­sen va­raa. Viitattu: 19.10.2019. Saatavissa: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/06/opettajat-ovat-edelleen-tyytyvaisia-tyohonsa-vaikka-oppituntien-tyorauhassa-olisi-toivomisen-varaa.

Kafai, Y. (2020). Yasmin B. Kafai: About. Viitattu: 7.4.2020. Saatavissa: http://www.yasminkafai.com/about.

Kielikone Oy. (2020). MOT Kielitoimiston sanakirja. Viitattu: 7.3.2020. Saatavissa: https://mot.it.helsinki.fi/.

Luziadell. (2013). Dale-Dougherty-2013. [Wikimedia Commons]. Saatavissa: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Dale-Dougherty-2013.jpg.

Make: Community LLC. (2020a). Dale Dougherty. Viitattu: 19.3.2020. Saatavissa: https://makezine.com/author/dalepd/.

Make: Community LLC. (2020b). Make: Community. Viitattu: 23.3.2020. Saatavissa: https://make.co/.

Maker Ed. (2012). Maker Education Initiative Launches at Maker Faire. Viitattu: 24.3.2020. Saatavissa: https://makered.org/blog/maker-education-initiative-launches-at-maker-faire/.

Martin, L. (2015). The Promise of the Maker Movement for Education. Journal of Pre-College Engineering Education Research (J-PEER), 5:1 (s. 30–39).

Niemi, H. (2017). Opettaja työnsä tutkijana: Oppimisen käsitteitä. Luento 11.9.2017. Helsinki: Helsingin yliopiston Kasvatustieteellinen tiedekunta.

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.

O’Reilly Media, Inc. (2020). Dale Dougherty. [O’Reilly Community]. Viitattu: 19.3.2020. Saatavissa: https://www.oreilly.com/pub/au/26.

O’Reilly, T. (2013). Why we spun out Maker Media. Viitattu: 22.3.2020. Saatavissa: http://radar.oreilly.com/2013/01/why-we-spun-out-maker-media.html.

Peppler, K. (2020). About me. Viitattu: 7.4.2020. Saatavissa: http://kpeppler.com/.

Peppler, K., Halverson, E. & Kafai, Y. (2016). Introduction to this volume. Teoksessa K. Peppler, E. R. Halverson & Y. B. Kafai (toim.), Makeology: Volume 1, Makerspaces as learning environments (s. 2−11). New York: Routledge.

Regalla, L. (2016). Developing a Maker Mindset. Teoksessa K. Peppler, E. Rosenfeld Halverson & Y.B. Kafai (toim.), Makeology: Volume 1, Makerspaces as learning environments (s. 257−272). New York: Routledge.

Soini-Salomaa, K. & Nuutinen, A. (2014). Käsillä tekeminen palvelutuotteena. Teoksessa A. Nuutinen, P. Fernström, S. Kokko, & H. Lahti (toim.), Suunnittelusta käsin: käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua (s. 171−187). Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 36. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Taylor, N., Hurley, U. & Connolly, P. (2016). Making Community: The Wider Role of Makerspaces in Public Life. (Re)understanding Making: A Critical Broadening of Maker Cultures (s. 1415–1425). San Jose: CHI ’16.

Turner, F. (2018). Millenarian Tinkering: The Puritan Roots of the Maker Movement. Technology and Culture Oct 2018, Vol.59 (4 Supplement) (s. S160-S182).

Vault. (2020). O’Reilly Media, Inc. Viitattu: 19.3.2020. Saatavissa: https://www.vault.com/company-profiles/media-entertainment/oreilly-media-inc.

Volotinen, I. (2018). Makerspace oppimisympäristönä –Yhteiskehittely Arabian peruskoulussa. Käsityötieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin ylio-pisto.

Kuvat

Torvinen, T. (2020).

Pixabay. (2020). Upeita ilmaisia kuvia. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s