Kokeileva koneneulonta -päiväkirja

Perjantai 10.9.2021

Olen jo jonkin aikaa odotellut koneneulonnan kurssia. Koronarajoitukset lienee pääsyynä siihen, että sitä ei ole ollut hetkeen kurssitarjottimella. Ehdinkin jo hieman huolestua tuleeko kurssia tarjolle ennen opintojeni päättymistä. Vihdoin tänä syksynä se sitten on totta! Terveysviranomaisten ja yliopiston linjauksia noudattaen lähiopetukseen otetaan vain muutamia opiskelijoita. Minulle se ei ole kuitenkaan ongelma, koska kurssi on mahdollista suorittaa itsenäisesti. On myös mukavaa, että kurssille mahtuu enemmän opiskelijoita, kun osa suorittaa sen itsenäisesti etäopiskellen.

Koneneulonnan kurssin suorittaminen etänä olisi suhteellisen vaikeata, jos ei omistaisi konetta. Onneksi minulta sellainen löytyy, kun muutamia vuosia sitten innostuin aiheesta ja oma kone oli saatava. Neulekoneiden maahantuontia ei ole ollut enää muutamaan vuosikymmeneen, joten etsin netistä käytettyä. Jyväskylästä löytyi sopiva ja poikkesin hakemassa sen sukulointireissulla. Pientä remonttia tuo pitkään käyttämättömänä ollut kone tarvitsi, mutta hinta ei silti kohonnut korkeaksi. Tosin kilometrejä tuli auton mittariin, kun lähin asiantunteva remppareiska löytyi 100 kilometrin päästä.

Nyt on aika kaivaa tuo neulekone naftaliinista – tai oikeastaan sängyn alta pölyjen keskeltä. Edellisestä koneneulontarupeamasta onkin jo vierähtänyt hyvä tovi.

Minun koneeni on Brother KH-881. Alatason malli on KR-830. Oli aivan huippua, että koneen edellinen omistaja oli säilyttänyt alkuperäiset pakkaukset. Ne ovat erittäin kätevät.

Neulekoneen kantolaukku saattaa näyttää kevyeltä, mutta sitä se ei todellakaan ole. Painoon nähden kahva on liian hento, joten pidän siinä hihnaa vahvikkeena. Käytän silti kahta kättä koneen kantamiseen vahinkojen välttämiseksi.

Pakkaukset ovat kompateja ja suunniteltu niin, että jokaiselle tarvikkeelle on oma paikkansa. Jos osa ei solahda paikalleen tai pakkaus ei mene kiinni, jokin tarvike on asetettu väärin.

Kotona neuloessani suojaan pöydän fleece-kankaalla, koska kiinnitysruuvit voivat jättää ilkeät jäljet pöytään tiukasta kiinnityksestä huolimatta. Ylätasolle on omat kiinnitysruuvit, mutta käytän mieluummin alatason kiinnitysruuveja, vaikka en alatasoa käyttäisikään. Pidän siitä, että kone on hieman kallellaan. Jotenkin neulominen tuntuu silloin vähemmän ongelmaherkältä. Tai sitten kyseessä on pelkkä tottumus.

Aina, kun laitan neulekoneen säilöön vaihdan huopakiskon paikalle vanhan kiskon (kuvassa edessä). Vasta neulomaan alkaessani vaihdan tilalle kunnossa olevan kiskon (kuvassa takana). Näin huopakiskon ikä pitenee huomattavasti.

Ennen neulonnan aloittamista voisin hetken pohdiskella tavoitteita tälle Kokeileva koneneulonta -kurssille. Annetut tavoitteet eivät tunnu kovin haastavilta. Tunnen kuvioneulontaan liittyviä neulekoneen toimintaperiaatteita, työvälineitä sekä käsitteitä. Ymmärrän kuvioneulosten rakenteita ja käsitteitä. Tosin näitä osaamistavoitteitan toivon tällä kurssilla laajentavani ja syventäväni huomattavasti.

Tunnen myös koneneulottuihin kuvioneuloksiin soveltuvia materiaaleja. Olen aiemmin tehnyt myös kokeiluja sellaisista materiaaleista, jotka eivät lähtökohtaisesti soveliaimpia kuvioneuleisiin. Lopputulokset ovat olleet yhtä vinkeitä kuin neulekokeilut olivat haastavia.

En usko, että koneneulonnan ohje- ja oppimateriaalien hakeminen, hyödyntäminen, soveltaminen ja niihin perustuvat neulekokeilut muodostuvat minulle kovinkaan haasteelliseksi. Ellei sitten kone ala ryttyilemään. Neulekoneella, kun vaikuttaa olevan hyviä ja huonoja hetkiä, kuten meillä ihmisilläkin. Tuotteen osalta ehdottomasti haasteellisimmaksi tulee varmasti muodostumaan silmukoiden ja kerrosten laskeminen. Tässä kohtaa toivon totisesti läpimurtoa, jotta kaavoittaminen ei olisi aina niin tuskallinen projekti.

Tiivistettynä tavoitteeni tälle kurssille on laajentaa ja syventää neulekoneen hyödyntämisen taitojani testaamalla erilaisia (kuvio)neuloksia sekä pyrkiä laskemaan kaavoittamista kohtaan tuntemani antipatian tasoa. Lisäksi aion tutustua viimeinkin käyttämättömänä yläkaapissa lojuneisiin kelkkoihin, jotta osaan hyödyntää niitä jatkossa. Kaavainlaitteen toimintaan syventymisenaion edelleen jättää myöhempään ajankohtaan.

Lauantai 11.9.2021

Eilen kirjoitellessa aika vierähti nopeasti. Kello löi puolta yötä, joten en viitsinyt enää alkaa ilostuttamaan naapureita neulekoneen rahinalla. Voi toki olla, että ääni ei kuulu seinien läpi. En kuitenkaan viitsinyt ottaa riskiä, joten pääsin neulomaan vasta tänään.

Samalla, kun muistuttelin mieleeni erilaisia aloituksia ja päättelyjä, pohdin millaisen mallitilkkukansion kokeiluista kokoaisin. Itse neulonnalle pyhitetty aika jäi yllättäen hieman suunniteltua lyhyemmäksi. Sain kuitenkin kaikista kurssin osaamistavoitteissa olevista aloituksista ja päättelyistä mallitilkut valmiiksi.

Aloituksista ehdoton suosikkini on läppäkoukulla aloittaminen, koska siinä lopputulos on siistein. Läppäkoukulla tehty aloitus kestää katseen, joten sitä voi hyödyntää neuleen reunan viimeistelynä. Silti yleisin käyttämäni aloitustapa on silmukoiden luominen käsin koneen neuloille. Pika-aloitusta taas käytän lähinnä niissä tapauksissa, kun aloitan neulonnan jätelangalla. Näissä tapauksissa tarkoitukseni on yllensä myöhemmin jatkaa kappaleen neulomista käsin. Kutomaharja-aloitus on mielestäni epäsiisti ja suksi vältän sen käyttämistä.

Aloitusten ja päättelyiden mallitilkut.

Toisin kuin aloituksissa läppäkoukulla tehty päättely ei ole mieleeni päätteelee sitten vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. Päättelyreunasta tulee kyllä siisti, mutta hirvittävän tiukka. Jos kuitenkin satun käyttämään läppäkoukkupäättelyä, neulon viimeisen kerroksen ainakin yhtä kokonaista silmukkakokoa suuremmalla asetuksella, jotta reunasta tulee joustavampi. Päättelyistä suosikkini on ehdottomasti siirtäjällä päättely ja nimenomaan päättely neulaporttien taakse. Neulaporttien hyödyntäminen päättelyssä edesauttaa joustavaan mutta siistiin lopputulokseen pääsemistä. Neulalla päättelyn jälki on myös siisti, mutta sitä tulee käytettyä harvemmin.

Tänään aikaansaamani mallitilkut ovat pienehköjä, koska niiden tarkoitus on erilaisten aloitus- ja päättelytapojen esittely. Nämä tilkut ovat kaikki sileää neulosta, josta en aio tehdä erillistä kokeilua.

Sunnuntai 12.9.2021

Vaihdoin ensimmäistä kertaa ikinä K-kelkkaan erikoislanganohjaimen ja kokeilin plateerausta. Olen kyllä tiennyt, että omalla koneellani voi tehdä päällystettyjä neuleita, mutta en ole aiemmin ehtinyt kokeilemaan. Jouduin kaivamaan apuvälineitä, että sain langanohjaimen vaihdettua kelkan etulevyyn, kun ruuvit eivät millään tuntuneet heltiävän. Turvauduin myös YouTubeen, josta tarkastin erikoislanganohjaimen oikean asennon ja ohjeet langoitukseen. Sieltä apu löytyi huomattavasti nopeammin kuin ohjekirjasta.

Plateerauksen ohje löytyi ohjekirjasta myöhemmin, kun selailin sitä intarsiakelkalla tekemäni mallitilkun tuskallisen neulontaprosessin jälkeen. Intarsiakelkkaa olen testannut jo aiemmin, mutta vain sen idean ymmärtääkseni. Nyt tuntui siltä kuin kone olisi päättänyt pottuilla kivuttomasti sujuneen plateerauskokeilun jälkeen. Pienen tilkun valmistaminen vaati tippuneiden silmukoiden noukkimista moneen otteeseen, jumittuneen kelkan irrottamista sekä purkamista.

Pudonneen silmukan nostamista läppäkoukulla.

Intarsia on koneella neulottuna todella hidasta siihen tarkoitetusta I-kelkasta huolimatta. Erityisen hitaaksi koin intarsian neulomisen erikoislanganohjaimella, johon löysin ohjeen koneeni ohjekirjasta.

Lankojen asettelu intarsiakelkan kanssa toimiessa tehdään koko kerros kerrallaan, mutta erikoislanganohjaimen kanssa työskennellessä K-kelkka pysäytetään suhteellisen tarkasti oikeiden neulojen väliin, jotta langat voi kiepauttaa sitomaan toisensa kuvion reunassa. Tämä tapa intarsian neulomiseen koneella sopii, jos haluaa hidastaa hommaa entisestään tai muuten vaan pitää piipertämisestä.

Kaikkein ripein tapa intarsian neulomiseen on neulominen lyhennetyillä kerroksilla. Lyhennetyillä kerroksilla neuloessa mahdollisten kuvioiden repertuaari on huomattavasti rajatumpi.

Lyhennettyjä kerroksia neulotaan samalla idealla kuin osittain neulontaa. Osittain neulonta on kätevää esimerkiksi sukkien kantapäiden ja päänteiden neulonnassa. Osittain neulomiseen on mukava perehtyä myös kokeilevalla otteella. Neuleen reunat tosin on haasteellista pitää tasaisena. Tarkat laskutoimitukset auttavat asiassa huomattavasti.

Kokeilevaa osittain neulontaa.

Perjantai 16.9.2021

Voihan pitsit! Tämän viikon iltapuhteina olivat pitsiharjoitukset. Jostain kumman syystä en ole aiemmin pitsejä edes kokeillut, joten tältä osin tuli paljon opittua uutta ja testattua L-kelkan toimivuus. Tosin perinteisemmän ärtymyksen saattelemana, kun homma takkusi jatkuvasti.

Riippumatta siitä, oliko kyseessä pitsi tai hienopitsi, minulla meni jonkin aikaa hoksata silmukoiden siirtymisen idea. Tuon ymmärtäminen helpotti huomattavasti neulomista, kun silmukoiden siirrot pystyi korjaamaan ennen suurempia ongelmia. Eniten haasteita oli pitsin kanssa, kun silmukat jäivät jatkuvasti siirtymättä oikealle paikalle. Joka tapauksessa tarkistin jokaisen L-kelkan siirron jälkeen, että silmukat ovat kuten pitääkin. Näin ei tarvinnut jatkuvasti purkaa työtä.

Uskon, että ongelmat johtuivat pikemmin käytössä olleesta langasta kuin L-kelkasta, silmukan koosta tai langan kiristyksestä. Pitsiharjoituksiin käyttämäni lanka on useamman kymmenen vuoden vanhaa ja hieman nuhjuisen oloista. Aloitin silmukan koolla 6, mutta pienensin sitä 5,5:een. Ongelmat vähenivät vain hiukan hienopitsin sekä pitsin (kuvassa vasemmassa alakulmassa) ja hienopitsin yhdistelmässä (kuvassa oikealla). Pitsin (kuvassa vasemmassa yläkulmassa) osalta paras lopputulos tuli silmukan koolla 6. Langan kiristys puolestaan oli 0 kaikkien mallitilkkujen kohdalla, koska siihen tehdyillä muutoksilla ei vaikuttanut olevan mitään merkitystä lopputuloksen kannalta.

Jos en olisi purkanut suurinta osaa pieleen menneistä kokeiluista, minulla olisi iso kasa enemmän tai vähemmän virheellisiä mallitilkkuja. Hävikkiviikon hengen mukaisesti hyödynsin langan purkamalla virheitä sisältävät mallitilkut ja neulomalla langan uudelleen. Jatkuvan purkamisen takia lanka tietenkin kului entisestään, millä saattoi olla vaikutusta myös kohtaamiini haasteisiin.

Toki myös osittainen pitsin neulominen piti kokeilla, kun alkuun pääsi. Jostain kumman syystä tässä kohtaa neulekone lopetti kiukuttelun ja alkoi mukavaan yhteistyöhön. Kokeilin kaikkia ohjessakirjassa olevia variaatioita pitsineuleen yksittäiskuvion kohdistajan asettelussa. Näin myös nämä pienet palikat ja niiden käyttö tulivat tutuksi.

Lauantai 18.9.2021

Seuraavana vuorossa oli kerto- ja kohoneulokset. Myös nämä neulokset ovat sellaisia, joita en aiemmin ole kokeillut. Vaikeaksi ne eivät kuitenkaan osoittautuneet edes kaksivärisinä. Konekaan ei taistellut vastaan ja neulonta sujui ihanan sulavasti.

Pakko myöntää, että näistä valikoitui lemppariksi yksivärinen kertoneulos nurjalta puolelta. Kertoneulos on ehdottomasti ehdokkaana kurssityöhön.

Sunnuntai 19.9.2021

Aina silloin tällöin tulee koneneulonnassa vastaan päiviä, kun kone ei vain halua tehdä jotain, mitä sinä taas haluaisit. Nyt on käsillä sellainen vuorokausi.

Otin tämän viikonlopun projektiksi tehdä kirjoneuleista uudet ja entisiä siistimmät mallitilkut. Vaikka käytössä on samat langat kuin aiemmin ja samat säädöt, homma ei vain lähtenyt luistamaan. Yleisin ongelma oli silmukoiden tippuminen, mutta välillä lanka onnistui menemään kunnolla sykerölle.

Yritin lukuisia kertoja sekä kuvioneuletta että yksittäisen kovion neulontaa. Lisäsin painoja, vähensin painoja, säädin langankiristystä, kokeilin eri silmukkakokoja, mutta ei niin ei. Samanlailla kävi kerran koneneulonnan kurssilla eräälle kurssikaverille. Hänellä homma luisti edellisenä päivänä ja valmista tuli. Seuraavana päivänä hommasta ei tullut mitää, vaikka vain päivä oli vaihtunut. Epäilemättä neulekoneella on oma tahto!

Lopulta luovutin, koska minulla on jo kirjoneulekokeiluja. Tämä tekniikka ei siis ole vieras, mutta vielä ajatuksen tasolla olevassa kurssityössä en ole suunnitellut käyttäväni kirjoneuletta. Siistin yhtä vanhoista tilkuista, jotta saan kirjoneulonnasta ede yhden mallitilkun kokoelmaani.

Uutta yksittäisen kuvion neulomisessa oli neulavalitsimien käyttö ja erillisten lankojen lisääminen kuvion reunaan mahdollisesti syntyvien reikien korjaamiseksi. Jos vain ehdin, aion vielä kokeilla yhden kuvion neulontaa eri langoilla.

Siirryin suosiolla kangasneuleiden kimppuun. Ne kuuluvat omasta mielestäni ehdottomasti mieluisimpiin koneella neulottaviin neuleisiin.

Olen aiemmin jo tehnyt paljon kangasneulonnalla kokeiluja ja yhden isomman neuletyön, joka on vireisessä kuvassa. Lankoina tässä työssä oli erittäin ohut Latvian reissulta mukaan tarttunut pellavalanka ja Dropsin Flora.

Kuten yleensä, myös tämä työ alkoi ideoinnilla, sunnittelulla ja kokeiluilla, joiden perusteella kangasneule valikoitui lopulliseen työhön.

Kokeilut vasemmalta oikealle: kirjoneule, kangasneule, kirjoneule.

Kangasneuleissa kivaa on se, että ne ovat usein käytettävissä molemmin päin. Sekä nurja että oikea puoli voi olla yhtä käyttökelpoinen. Toisinaan taas käytettäväksi sopii vain toinen puoli.

Kangasneulekokeiluja erilaisilla langoilla. Ylärivissä kokeilujen oikeapuoli ja alarivissä nurjapuoli.

Tiistai 21.9.2021

Hankaluudet takkuavan kirjoneulonnan kanssa vaivaat rankasti. Toissa yönä heräsin kirjoneuletta käsittelevältä koneneulontavideolta kuuluvaan koneen rahinaan ja englanninkieliseen selostukseen, kun kone ei ollut mennyt nukkumaan ja jokin oli laukaissut kesken jääneen videon pyörimään. Eilinen työpäivä veti veronsa, mutta vielä illalla jaksoin jatkaa YouTuben syövereissä avun etsimistä. Niminerkiltä theanswerladyknits löytyi video, jolla näytetään tarkkaan, missä asennossa kelkan eri vivut pitäisivät olla kirjoneulonnassa ja mitä kautta neulojen tulisi kulkea. Oma kelkka tuli samalla tarkastettua, eikä tästä palikasta löytynyt vikaa. Neulat ovat myös kunnossa ja ”viimeisten neulojen valinta” toimii mainiosti.

Kokeilin, mutta ei. Päätin vaihtaa langan. Ei vieläkään. Käytin aikaa kelkan putsaamiseen. Tällä toimenpiteellä saattoi olla hieman vaikutusta, koska silmukat eivät tippuneet ihan yhtä usein kuin aiemmin. Turhauttavan usein kuitenkin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Kohdat, joissa tippuneet silmukat on korjattu, on merkitty virhreillä ovaaleilla.

Eniten apua oli siitä, että piti kevyesti langoista kiinni ja ohjasi niitä pystysuoraan langanohjaimeen. Painojen asemointi vaikutti myös sujuvuuteen. Silmukoita putosi usein sen jälkeen, kun painoja oli nostanut liian lähelle neulottavaa reunaa.

Kaiken kaikkiaan aikamoista taistelua!

Keskiviikko 22.9.2021

Kirjoneuleen lisäksi päänvaivaa on aiheuttanu linker (KA-8310). Tällä vekottimella olisi mahdollisuus päästä samanmoiseen lopputulokseen päättelyssä kuin läppäkoukulla. Theanswerladyknitsin YouTube-kanavalta löytyvien linkerin huoltoa ja toimintaa koskevien videoiden perusteella siinä ei ole mitään vikaa. Kaikki näyttäisi toimivan, kuten pitääkin. Silti jostain kumman syystä linker pääasiassa tiputtaa silmukat. Siksi en ole juurikaan hyödyntänyt sitä päättelyssä tai neuleiden reunojen yhdistelyssä.

Kiva vempele, jos sen toimivuuteen voisi luottaa. Toisaalta olen tykästynyt neulaporttien taakse päättelemiseen, joten linkerille ei juurikaan ole ollut tarvetta ja neulekappaleiden yhdistäminen käsin on jotenkin rentouttavaa.

Tähän pitänee perehtyä joskus paremmalla ajalla syvemmin, jotta tämänkin koneneulonnan jatkeen saisi hyötykäyttöön.

Päätin jättää tässä vaiheessa tuskailut taakse – tai odottamaan tulevaisuuteen – ja asentaa alatason. Ongelmilla vain tuppaa olemaan taipumus kumuloitua. Niin tässäkin tapauksessa. Kelkat jumittui heti neulojen tasauksen aikana suunnilleen neulatason keskikohtaan. Aloin jo epäillä, että K-kelkan osassa, johon etu- tai liitäntälevy kiinnitetään, on vikaa. Tiputin nimittäin K-kelkan kerran laiskuuttani lattialle ja siitä alkoi kova jumppa etulevyn kanssa. Lopulta piti ostaa uusi etulevy kokonaan. Onneksi muistin, että tuon episodin jälkeen olen neulonut alatason kanssa onnistuneesti useampaan kertaan. Ongelma ei siis ole K-kelkassa tai liitäntälevyssä.

Asensin liitäntälevyn useampaan otteeseen uudelleen K-kelkkaan, mutta tulos oli aina jumittuminen viimeistään neulatason puolenvälin tienoilla. Sain myös yhden ylätason neulan vääntymään tohinassa. Tuota neulaa vaihtaessani huomasin, että uusin huopasalko oli litistynyt, eikä se palautunut normaaliin tapaan noin senttimetrin paksuiseksi. Luulenpa, että ainakin tämä haaste on selätetty uudella huopasalolla. Voisikohan se olla syynä myös kirjoneuleen ongelmiin??? Heikossa kunnossa oleva huopasalko ei nimittäin pidä neuloja riittävän alhaalla. Ei muuta kuin tilaamaan uutta huopasalkoa!

Lauantai 25.9.2021

Olen tuumaillut hieman syvemmin kurssityötä nyt, kun uuden huopasalon odottaminen jatkuu viikonlopun yli. En kuitenkaan pystynyt pitämään näppejä irti koneesta vaan laitoin ”kohoamassa” olleen huopasalon paikoilleen ja lähdin kokeilemaan joustimia. Onnistuin neulomaan 1 x 1 ja 2 x 2 joustimista mallitilkut ennen kuin huopasalko antoi periksi ja neulat nousivat ottamaan kiinni liitäntälevyyn. Näissä joustimissa ei ollut minulle uutta. Olen kumpaakin neulonut jo aiemmin.

Valeresoria testasin jo ennen pitsiviikkoa. Sitä en muista aiemmin neuloneeni, mutta periaate oli jo ennestään tuttu. Valeresori ei ole minulle mieleinen. En kyllä pidä 1 x 1 joustinneuloksenkaan ulkonäöstä. 2 x 2 joustin on mielestä huomattavasti esteettisempi.

Kai tässä pitää suosiolla jäädä odottamaan uutta huopasalkoa ja keskittyä suunnittelemaan kurssityötä.

Sunnuntai 26.9.2021

Tämän viikonlopun aikana kurssityön ideasta alkoi muotoutua jotain toteuttamisen arvioista.

Aluksi piirtelin vain ajatuksia, jotka osoittautuivat aika persoonattomiksi tunikamittaisiksi neuleiksi. Sitten mieleeni tuli ajatus neulontatunikasta. Pohdin aihetta hieman pidemmälle kahden luonnoksen kautta ja päädyin osittain yhdistelemään yksityiskohtia ja tekemään muutoksia.

Kaikki palikat eivät ole vielä kohdillaan. Esimerkiksi kummankin langan värit ovat vielä isoja kysymysmerkkejä. Paksumman langan osalta olen päätynyt Drops Fabeliin, koska se kestää hyvin pesua. Resorien joustinneule voi olla joko normaali tai tihennettynä 2 x 2. Resorien on tarkoitus olla hyvin palautumiskykyisiä. Helman resori puolestaan saattaa kaventua, jotta lankataskuista saa syvemmät. Joustinneuleen lisäksi työssä on sileää ja plateerattua neulosta sekä kertoneulosta kuviolla, joka näyttää parhaimmalta nurjalta puolelta.

Lisäksi olen koonnut fyysistä mallitilkkukansiota. Päädyin tämän osalta tylsään ratkaisuun: ostin muovitaskukansion, jonne mallitilkut voi laittaa kiinnitettyvä värikartonkiin niitä koskevien tietojen kera. Ratkaisussa ei tosiaan ole käytetty mielikuvitusta, mutta päätökseen vaikutti kansion helppo siirreltävyys ja sisällön säilyminen mahdollisimman pitkään hyväkuntoisena.

Torstai 7.10.2021

Uuden huopasalon odotusaika venähti pidemmäksi kuin olin odottanut. Viikko siinä vierähti ja kovin paljoa ei hommat muutenkaan ehtinyt edistyä.

Onnistuin nipistämään viikonlopusta aikaa sovitusvaatteen kaavoittamiseen ja ompeluun. Nyt tämän projektin jatko odottaa sovitusassistenttia, koska itsekseen muutosten tekeminen on turhan haasteellista. Jonkun tarvitsee tulla muokkausavuksi.

Huopasalko tuli vihdoin viimein maanantaina ja keskiviikkona pääsin taas kokemaan neulonnan hurmaa. No, ainakin alun jokaneulanjoustimen aloitustakkuilun jälkeen se sellaiseksi muuttui. Nuo joustimien aloitukset on usein otettava uusiksi. Niissä on niin monta muistettavaa yksityiskohtaa, että usein joku kohta unohtuu välistä. Varsinkin silmukan koon muutokset, jos ohjeita ei noudata orjallisesti.

Mallitilkkuja on nyt kasassa aikamoinen kasa. Alatason harjoituksista vain plateerattu neulos puuttuu, koska minulla ei ole oikeanlaista langanohjainta liitäntälevyyn. Vielä.

Perjantai 8.10.2021

Wau! Kaksivärinen patentti – siis briossi – ei ole yksinkertaisimmasta päästä koneella neulottuna. Tongin vaihteeksi YouTubesta videoita ja törmäsin pariin tapaan neuloa briossia koneella. Ensin lähdin selättämään kahden tason versiota, josta tulee oikeanlaista briossia. Neulos siis on kaksiväristä patenttia. Videon seuraaminen ja neulominen ei onnistunut yhtäaikaisesti, joten kävin videota useampaan otteeseen läpi ja tein kelkkojen asetuksista ohjeet.

Neuloksesta tuli löysähkö, vaikka silmukan koko oli 2/2.

Vaikka värejä olisi vain yksi, patentissa yksi kerros muodostuu, kun se on neulottu kahdesti. Pituutta tulee siis hitaanlaisesti. Patentin neulominen koneella on hyvin simppeliä, mutta briossin neulominen on toinen juttu.

Haasteen briossin neulomiseen kahdella tasolla tuo jatkuva sidosnäppäinten napsuttelun tarve. Syynä on se, että kelkat ja vuorossa oleva väri on säännöllisesti neulatason vastakkaisilla puolilla, jonka vuoksi kelkkoja pitää kuljettaa tyhjänä neulatason yli. Tässä saa olla kyllä tarkkana. Virheitä tulee tosi helposti.

Yhdellä tasollakin saa neulottua niin sanotusti ”valebriossia”. Neulos ei kuitenkaan ole kaksipuoleinen siinä mielessä kuin kaksivärinen patentti on. Valebriossissa vain toinen puoli näyttää briossilta. Toinen puoli on taas aivan toisenlainen.

Tämä yhden tason valebriossi ei ole kovinkaan joustava tapaus. Käytin tässä harjoituksessa samoja lankoja kuin kahden tason versiossa, mutta silmukan koko oli 5. Neulominen on itsessään helppoa, mutta vaatii paljon käsin manipulointia.

Valebriossi yhdellä tasolla, silmukan koko 5.

Sen vuoksi valebriossin neulominen vie enemmän aikaa kuin itse briossin neulominen kahdella tasolla. Joka tapauksessa sain kulutettua näihin pariin mallitilkkuun lähes koko perjantai-illan.

Sunnuntai 10.10.2021

Jos ei heti pääse edistämään suunnitelmia, niillä tuppaa olemaan taipumusta muuttua. Olen pyöritellyt kurssityötä mielessäni ja tullut siihen tulokseen, että aiempi suunnitelma ei oikein ole järkevä. Moninkertainen villavaate olisi aivan liian kuuma. Siksi minulla on nyt kaksi erillistä sovitusvaatetta muokattuna. Tosin kurssityönä olen ajatellut toteuttaa alkuperäisestä suunnitelmasta vain taskullisen osan.

Toisaalta minua on alkanut kiinnostaa säärystimet briossilla ja 1 x 1 joustinneuleella. Tein tänään niin ihanan koetilkun…

Lankoina Novita Huurre ja Drops Fabel.

Kokeilin myös aiemmin koneen edelliseltä omistajalta saamieni neulekerhon ohjeiden seasta löytämääni joulukuusen kävyn ohjetta. Lanka varmasti vaikuttaa jonkin verran asiaan, mutta ei tämä pötikkä oikein kävyltä vaikuta. Hyvät naurut on tämän johdosta saatu aikaiseksi. Sileän neuleen lisäksi tässä on kertoneulosta (reikäkortti 1J pidennettynä). Tuo Novitan Gold-lanka oli myös aika karmaisevaa neulottavaa. Sitä piti suoristella jokaiselle kerrokselle. Muuten kelkka jäi jumiin tai lanka katkesi. Jos tuota lankaa vielä jostain saa, en suosittele sitä ainakaan koneella neulottavaksi.

Tiistai 19.10.2021

Edellisestä päiväkirjamerkinnästä on kulunut jo hetken verran aikaa. Haasteena on ollut löytää aikataulusta riittävästi aikaa, jonka voisi pyhittää kirjoittamiselle. Kone on kyllä sauhunnut kuumeisesti. Niin kuumeisesti, että keittiön tuoli vaati hiukan korjailua.

Ennen kokeilujen jatkamista neuloin polvisukat ja pipon vanhojen ohjeiden perusteella. Sukat tein ohjetta pienemmällä silmukan säädöllä lisätäkseni napakkuutta. Pipon osalta en tehnyt muutoksia ohjeeseen, koska pidän mallin yksinkertaisuudesta. Väriä vaihtava lanka tuo jo itsessään eloa asusteeseen. Ensimmäisen sukan neulomisessa väsymys aiheutti ongelmia sekä kantapäään että kärjen osittain neulonnan levennysvaiheessa. Purin kummassakin kohdassa ainakin pari kertaa muutamia rivejä, koska olin joillakin kerroksilla unohtanut ottaa neulan mukaan työhön. Toisen sukan kohdalla otin aloituksen useampaan kertaan uusiksi. Milloin väärien silmukan säätöjen tai kelkkojen muiden asetusten vuoksi. Välillä alatasolta oli tullut työhön vahingossä ylimääräisiä neuloja. Yksi aloituksen uudelleen ottaminen johtui silmukan tippumisesta. En ehtinyt noukkimaan sitä, ennen kuin se oli ehtinyt purkautumaan aloitusreunaan asti. Toisen sukan kohdalla osittain neulonnan levennysvaihe ei onneksi aiheuttanut yhtä paljon päänvaivaa kuin ensimmäisen sukan. Pipon neulominen oli rutiinisuoritus kurssin ryhmätunneille osallistumisen ja töihin lähtemisen välissä.

Vaikka yläpuolella olevassa kuvassa pipo on lähes koottu, päätin jättää sukkien ja pipon kokoamisen myöhemmäksi, koska muutamat YouTubesta löytämäni videot houkuttelivat takaisin kokeilujen pariin.

”Hunajakenno” tuli vastaan YouTubesta. Anna Haferman neuloo pipon neulurilla videollaan, joka sisältää myös tutorialin tähän kivaan kolmiuloitteiseen neulokseen. Kuosin ja kolmiuloitteisuuden salaisuus on kertoneuloksessa. Kertoneuloksen neulominen ei siis edellytä reikäkortillista konetta. Tosin ilman reikäkorttia neulojen valitseminen vaatii paljon manuualista työtä.

Toinen hauska kokeilu oli pitsimäisen neuloksen neulominen pidennetyillä silmukoilla. Kahdella alimmalla rivillä pidennetyt silmukat on käännetty kaikki samaan suuntaan. Kolmannessa kokeilussa käännöt on tehty vastakkaisiin suuntiin sekä ylä- että alapuolella. Välissä ei ole kelkalla neulottua kerrosta vaan toinen pidennettyjen silmukoiden kerros on tehty heti perään. Ylimmässä kokeilussa pidennettyjen silmukkakerrosten välissä on yksi kelkalla neulottu kerros ja pidennetyt silmukat on känneetty ylä- ja alapuolella samoin, mutta limittäin. Tässä kokeilussa ei ole vielä kaikkea, mitä pidennetyt silmukat mahdollistaa. Tämä vaatii lisätutkimuksia!

Kurssiprojektikin on edennyt. Briossi vei jälleen mennessään ja päädyin kurssiprojektissa säärystimiin. Aion kyllä tuon neulojan tunikaliivin vielä toteuttaa, mutta tähän kurssiin se ei ikävä kyllä ehdi mitenkään. Pientä neuvottelua tästä on joutunut itsensä kanssa käymään.

Säärystimien suunnitelma ei ole kovinkaan kummoinen. Pääväriksi valitsin Novitan Huurteen, jota löytyi omasta lankavarastosta 200 grammaa. Päätin myös, että toinen lanka tulee olemaan DROPSin Fabel. Yksivärinen ruskea oli hakusessa, mutta lankakaupoilta ei löytynyt ruskeaa edes kirjavien Fabeleiden hyllyltä. Siinä sitten tuumailin hyllyjen välissä hyvän tovin ennen kuin päädyin vaihtoehtoon, jossa enemmän vihreään taittuvan turkoosin eri sävyt vaihtelevat.

Säärystimiin tulee 1 x 1 joustinneulos resoreiksi, koska se sopii briossin 1 x 1 rakenteen kanssa täydellisesti. 1 x 1 joustimen oikeat ja nurjat silmukat muuntuvat briossiksi luonnolisen sulavasti, joten neulosten vaihtumiskohta ei ole räikeä.

Päätin tehdä laskelmat aiemmin tekemästäni kokeilusta, koska Huurretta ei näytä enää kaupoissa olevan. Harmittaisi vietävästi, jos lanka loppuisi kesken kaiken. Mallitilkku oli hiukan turhan pieni, mutta leveyden sain siitä oikein hyvin venyttämällä briossin ja joustimen haluamalleni leveydelle.

Joustinneuletta ei ole kuvan ottamisen ajankohtana vielä venytetty.

Käytin koko sunnuntaipäivän säärystimen neulomiseen pyykkivuoren selättämisen ohella. Oli tuskaa! Joustimen neulomisessa ei ollut ongelmia ja pörröisyydestään huolimatta Huurre neuloutui mallikkaasti. Haasteet tulivat vastaan monen liikkuvan osan hallinnassa. Ehdottomasti ärsyttävintä oli, että toinen langoista sujahti jokaisella kerroksella samaan langanohjaimeen toisen kanssa. Hetkellisesti lannistavia olivat ne hetket, jolloin alatason laskemisen jälkeen edessä oli alla olevan kuvan kaltainen näky. pudonneita silmukoita.

Näin käy, kun sidosnäppäimet eivät ole oikeissa asennoissa.

Torstai 21.10.2021

Se, mikä ei sunnuntaina onnistunut, onnistui maanantaina. Aluksi ajattelin, että en uskalla edes kokeilla, mutta onneksi kokeilin. Neulominen sujui oikein mukavasti. Silmukat eivät karkailleet kertaakaan, pysyin sidosnäppäinten rytmissä ja sain selvitettyä langoille optimaalisen asettelun pingottimeen sekä vaihtojärjestyksen. Siitä huolimatta yhden säärystimen neulomiseen humahti koko ilta. Otin silti hieman aikaa videomateriaalin kokoaamiseen muistikasta varten.

Toiselle säärystimelle repäisin aikaa keskiviikkoiltaan. Itsevarmuuden aste saattoi olla neulekoneesta liian korkea, koska kontrastilanka jäi muutaman kerran oikeassa reunassa neulaportteihin kiinni. Muuten neulominen sujui aikalailla maanantain tahtiin.

Vaikka ilta oli jo pitkällä toisen säärystimen valmistuttua, en voinut olla kokeilematta palmikoita briossilla. Tulin nopeasti siihen tulokseen, että neljän silmukan palmikko on mahdollinen briossille sopivalla silmukan säädöllä. Leveämmille palmikoille briossin silmukan säädöt ovat liian pieniä. Vaikka silmukoiden siirtäminen onnistuisi, riski niiden tippumiseen neulottaessa on erittäin todennäköinen. Liian suurella silmukan säädöllä taas briossi ei näytä hyvältä.

Toinen päänvaivaa aiheuttanut haaste on ollut kehitellä tapa kursia säärystimet kokoon. Tavoitteenahan tietenkin oli saada sauma kestämään katsettava molemmilta puolilta työtä. Olenkin pitänyt sunnuntaina taistelemaani kappaletta testauskohteena. En löytänyt kovinkaan montaa ohjetta briossin yhdistämiseen, eikä mikään niistä ollut sopiva juuri minun tarpeeseen. Kokeilin siis kaikenlaista, mutta huomaamatonta tapaa ei vain ole löytynyt.

Paras tapa osoittautui olevan yhdistää neuleen reunat ensimmäisten oikeiden silmukoiden välistä. Lankaa ei kuitenkaan voi kiristää tiukalle. Siitä huolimatta sauman kohta on ikävän helposti tunnistettavissa.

Testauskohteesta on ollut muutakin hyötyä. Olin esimerkiksi laskenut resorin korkeudeksi 30 kerrosta, mikä osoittautui liian pitkäksi. Päädyin laskemaan korkeutta 20 kerrokseen, johon olen tyytyväinen. Lisäksi olin ajatellut liittää toisen puolen resorin silmukoimalla. Tämäkin osoittautui mahdottomuudeksi resoriin valitsemani langan vuoksi. Novita Huurre ei sovellu lainkaan silmukointiin, koska sen pörheys vanuttuu helposti tiukaksi ja epäselväksi mytyksi. Harmitti kyllä, koska olin toivonut resoreille 1 x 1 joustimen siistiä aloitusta sekä ylös että alas. Nyt toisessa päässä on toiseksi paras päättely (siirtäjällä päättely neulaporttien taakse).

Lauantai 23.10.2021

Ensimmäisen säärystimen kokoamisen jälkeen tuli tunne, että kurssityö on kuitenkin liian helppo. Päätin kokeilla briossin levennyksiä ja kavennuksia mahdollista kaulaliinaa tai pipoa varten. En löytänyt ohjeita kurssikirjallisuudesta tai verkosta koneneulotun briossn levennyksiin sen enempää kuin kavennuksiinkaan. Kavennukset osoittautui suhteellisen helpoiksi, kunhan jaksaa kieputella silmukoita neulatasojen välillä. Levennyksien osalta en päässyt jyvälle lainkaan, eikä käsinneulotun briossin levennyksien osaamisesta ollut apua. Voi tietenkin olla, että koneellakin neulottaessa levennyksiä sisältävä kerros pitää tehdä manuaalisesti.

Levennyksistä jää isot reiät, jos silmukat vain nostelee. Epäilen vahvasti, että levennyksiä sisältävä kerros pitää neuloa kokonaan manuaalisesti, jotta jälki on hyvää.

Ajan rajallisuuden vuoksi siirsin briossihaasteen tulevaisuuteen ja siirryin pohtimaan toista kiinnostavaa mahdollisuutta. Hunajakennot ovat pyörineet mielessä aina silloin tällöin aiemman kokeilun jälkeen. Aluksi suunnittelin, että neulon hunajakennoilla pipon poikittain. Mallikiilan neulomisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minulla menee ikuisuus kiilojen määrän laskemiseen sekä mallikerran maduttamiseen.

Toinen vaihtoehto on tietenkin neuloa pipo ylhäältä alas. En kuitenkaan halua neuloa pipoa tasaisena kappaleena ylös asti, joten tutkin kankaisia pipojani erilaisten kaavavaihtoehtojen varalta. Hahmottaminen tuntui hankalalta, joten päädyin googlailemaan erilaisia neulottujen pipojen ohjeita. Ravelrystä löysinkin sitten jättipotin. Saksankielisestä Strick und Glück -blogista löytyi koneneulotun pipon ohje, jossa päälaki on kiiloitettu. Sivustolla oli myös kaavan aihio, jonka perusteella sain piirrettyä pipon kaavan luonnolliseen kokoon. Laskeskelin silmukoita ja kerroksia aiemmasta mallitilkusta, mutta en ollut vakuuttunut sainko silmukat ja kerrokset täsmäämään. Neuloksen kupruilevuus hankaloitti matemaattisia suorituksia, joten päätin tehdä yhdestä kiilasta mallitilkun.

Osittain neulonta ja kertoneulos yhtäaikaa on hiukan haasteellista. Enpä muistanut aloittaa uutta mallikertaa limittäin.

Leveys ja kavennukset onnistuivat aivan mallikkaasti nappiin. Kiilan osalta siis homma niin sanotusti hanskassa. Suoraan osuuteen päätin lisätä vielä yhden hunajakennorivin. Hypistelin mallitilkkua, koska se oli jotenkin rauhattoman näköinen.

Pyörittelin mielessäni miten onnistuisi tehdä osa kerroksesta kertoneuloksena ja osa yksivärisellä langalla. Mietin osittain neulomista, mutta se vaihtoehto piti unohtaa jo heti alkuunsa. Sitten välähti: Intarsia! I-kelkalla ongelmaksi tuli tarve osittain neulontaan, joten sekin vaihtoehto piti hylätä. Onneksi olin kokeillut intarsiaa erikoislanganohjaimella. Sillä homma toimi. Tulee kyllä paljon pääteltävää.

Päätin testausten yhteydessä tehdä kavennukset kahden silmukan päähän reunoista. Leveä nauhakavennus on mielestäni kapeaa parempi.

Jäljellä oli tässä vaiheessa enää resori. 3 x 1 joustin sopii erinomaisesti hunajakennojen kanssa yhteen. Tosin se on turhan ohut neulos ja aloitusreuna ei ainakaan minun silmiäni miellyttänyt. Siispä alareunan resori tulee olamaan 3 x 1 joustinneuletta kaksinkertaisena ja aloitus jätelangalla.

Muutama silmukan säädön kokeilu. Säädöksi resoriin valikoitui 6/6 (oikean puoleinen kokeilu). Muilta osin pipon silmukan säätö on 8. Langan kiristys on koko ajan 0.

Sotasuunnitelma on nyt kerroskohtaisen ohjeen kera valmis. Pitää vain siirtää ruokapöytä toisin päin, jotta koneeseen pystyy laittamaan jatkokiskot.

Tiistai 26.10.2021

Sunnuntaista meni 7,5 tuntia pipon neulomiseen. Vain neulomiseen. Muutama tippunut silmukka ja vähän purkamista mahtui mukaan. Yhden kiilan purin lähes kokonaan, koska olin unohtanut yhden kavennuksen oli.

Resorin neulomiseen meni kauan neulojen siirtelyn ja silmukoiden poimimisen vuoksi. Kerrosmäärä itsessään kertyi nopeasti ja kivuttomasti. Kertoneulosta oli yllättävän ripeää neuloa. Olin olettanut siihen menevän rutkasti enemmän aikaa, kun joka toisella kerroksella pitää liikutella siirrellä neuloja manuaalisesti ja vaihtaa lankaa. Intarsia oli hauskaa neulottavaa, vaikkakin hidasta. Lankoja oli paljon ja piti kehittää niille ”kiinnipitäjät”.

Intarsiaa varten tarvitsee monta pientä kerää. Langanpäitä varten kannattaa olla myös painoja, ettei lanka valu neuloilta kelkan mukana. Kevyet puristimet olivat parempia kuin pyykkipojat.

Kiilojen kohdalla oli paljon muistettavaa ja muutaman kerran piti purkaa, kun jokin muutos unohtui. Kerroskohtaisesta ohjeesta oli paljon apua sujuvan työskentelyn kannalta. Erityistä hyötyä siitä oli silloin, kun piti purkamisen jälkeen päästä kärryille.

Kun sain työn vihdoin pois koneesta, kappale näytti siltä kuin pitikin. Selkeää oli myös se, että päättelyihin ja työn kokoamiseen menee aikaa. Aloitin langanpätkien vähentämisen päättelemällä intarsiaan käyttämäni langat.

Seuraavaksi yhdistin kiilat reunoja lukuunottamatta. Jonkin verran nyppi, kun kiilojen reunoissa ei ollut saumanvarasilmukkaa. Nuo kolme yhdistymiskohtaa eivät tulleet yhtä siisteiksi kuin vastaavassa reunojen yhdistymiskohdassa. Saumojen yhdistämisen jälkeen suljin reiän päälaelta kiristämällä silmukat tiukasti langan avulla ja päättelin loput langanpäät saumoihin.

Päättelyt ja kokoaminen vei myös useamman tunnin. Samalla huomasin, että aivan ensimmäisestä kertoneuloskuvion rivistä oli unohtunut toisesta reunasta muuttaa neulojen asentoa. Korjasin tuon kohdan silmukoimalla, jotta kuviosta tulee oikeanlainen.

Muutama asia jäi kaivertamaan mieltä, joten tein suunnitelmaan muutamia muutoksia. Päätin pienentää silmukan säätöä yhdellä kokonaisella numerolla, aloitin intarsian aiemmin ja lisäsin intarsian reunoihin kokonaiset kertoneuloskuviot, rytmitin kiilojen kavennukset uudelleen kaarevan muodon aikaansaamiseksi, lisäsin kiilojen reunoihin saumanvarasilmukan ja tein kavennukset kolmen silmukan päästä reunoista. Toisen vedoksen neulomiseen menikin sitten maanantaista noin 10 tuntia. Karkailevia silmukoita tuli vastaan nimittäin enemmän ja tokihan lisätyt intarsiakerrokset nielaisivat oman osuutensa. Siihen päälle vielä päättelyt ja kokoaminen.

Lopuksi höyrytin pipot erittäin kevyesti. Vain sen verran höyryä, että sain pahimman jännityksen pois neuleesta, mutta kertoneuloksen kupruilevuus säilyi. Lopputulokset ovat aika vinkeitä. Pienemmällä silmukan säädöllä pipo on omaan päähäni sopivampi, mutta kertoneuloksen kupruilevuus säilyy. Toki ensimmäinenkin vedos pysyy paikallaan, vaikka on löysempi.

Jäin vielä miettimään muutamia muutoksia, joita voisi kokeilla. Esimerkiksi kavennukset kiiloissa voisi toteuttaa monella eri tavalla ja aloittaa aikaisemmin, langan voisi vaihtaa kesken kertoneuloskuvion, voisi neuloa enemmän kertoneuloskuvioita myös päävärin alueilla ja rytmittää kertoneulosta eri tavoin. Mahdollisuuksia on monia, mutta tähän kurssityöhön olen erittäin tyytyväinen.

Kurssikirjallisuus oli tässä kurssityössä vähäisessä asemassa. Olen kirjoja selaillut ja niistä on jäänyt alitajuntaan asioita, joita olen varmasti soveltanut työssä. Kirjoissa on ollut paljon mielenkiintoisia malleja, joita aion ehdottomasti kokeilla. En välttämättä tämän kurssin aikana, mutta jotain vielä ehtii. En vielä pakkaa konetta sängyn alle, koska sunnuntaina saan asiantuntijan ihmettelemään kirjoneuleongelmaa ihan kotikäynnille.

Sunnuntai 31.10.2021

Odotellessa asiantuntijaa päätin kokeilla yksinkertaisimpia kirjoneuleita. Kirjoneuleen neulominen reikäkorteilla 1-3J neulomisessa ei ollut silmukoiden tippumisen kanssa ongelmaa. Muilla reikäkorteilla kokeillessa ongelma alkoi jälleen vaivata.

Tänään sitten löytyi se syy. Toinen etulevyn alla oleva harja pyöri asiantuntijan mielestä vähän turhan jähmeästi. Kun harjan irrotti, sieltä löytyi pieni yllätys. Pieni määrä hiuksia ja kuituja langasta oli kiestynyt siiven ja harjan väliin estämään sen pyörimistä normaaliin tapaan.

Puhdistuksen jälkeen kokeilin kirjoneuletta reikäkortilla 4J. Homma tosiaan alkoi luistamaan. Muutama tippuminen kyllä tuli, mutta syynä taisi olla langoille vähemmän optimaalinen langan kiristys. Nyt, kun tämä kirjoneuleongelma näyttää olevan selätetty, on mukavaa, että uuden aluevaltauksen mahdollistaja koneneulonnassa on saapunut odottamaan. Sunnuntai ja asiantuntija toi mukanaan myös nelivärivaihtajan ohjeineen ja reikäkortteineen. Toivottavasti lähiaikoina löytyy aikaa sen kokeilemiseen.

Lauantai 6.11.2021

Ei tuosta koneesta ole pystynyt pitämään näppejä erossa. Jostakin kumman syystä se on houkutellut jatkuvasti pois gradun ääreltä.

Posti kantoi vihdoin alatason platingohjaimen. Kävi kuitenkin ilmi, että mallin KR-830 alatason kelkka ja liitäntälevy ei ole yhteensopiva platingohjainten kanssa. Jotta tuota ohjainta voisi käyttää, alatason kelkka ja sen liitäntälevyn tulisi olla vähintään mallin KR-850. Itse alatasoa ei kuitenkaan tarvitse vaihtaa. Tässä kohtaa pitää jättää harkintaan, millaiseen ratkaisuun tässä lopulta päätyy. Aivan varmasti jossain vaiheessa pystyn neulomaan omalla koneella kahden tason plateerattua neulosta.

Nelivärivaihtaja tuntui aluksi hieman hankalalta. Yhteistyö on toki sen kanssa on lähtenyt jo liikkeelle. Aloitin harjoittelun raidoilla ja huomasin aika nopeasti, että langan vaihdon jälkeen kannattaa aina varmistaa, että lanka on varmasti langanohjaimessa ja ilman löysyyttä. Jos tuo varmistus unohtuu, silmukat tippuvat lähes joka kerta.

Tässä kokeilussa ajattelin, että kokeilen neuloa ilman varmistusta. Niin vain silmukat tippui pitkältä matkalta. Siksi ”päättelin” vain vetämällä langan silmukoiden läpi.

Kahden tason kirjoneuleessa (l. jaquard) aloitus on aika samanlainen kuin jokaneulanjoustimessa. Erot – ainakin nelivärivaihtajan ohjeita noudattaen – ovat suhteellisen silmiin pistäviä. Esimerkiksi liukuvipu pitää olla eri asennossa, vasemmalla reunimmainen neula pitää olla alatasolta ja oikealla ylätasolta ja luomiskerroksen jälkeen ei neulota pyöröneuletta. Voihan pyöröneulealoituksen neuloa ja muuttaa sen jälkeen asetukset nelivärivaihtajan ohjeiden mukaiseksi. Pitää jossain vaiheessa kokeilla, miltä se näyttää.

Seuraavassa kokeilussa, jossa reikäkortti tuli mukaan kuvioihin, unohdin ensin muuttaa aloituksen jälkeen silmukansäädön langalle sopivaksi. Silmukan säädöllä 0 sai aikaiseksi hyvin erikoista jälkeä. Harmi, kun siitä ei tullut otettua kuvaa. Uudella yrityksellä homma luisti oikein sujuvasti raitojen harjoittelun yhteydessä opittujen niksien ansiosta.

Oikea puoli
Nurja puoli

Huomasin jostain minulla olevasta monistenipusta, että alatasolla KR-830 jaquardin nurjapuoli on raidallinen, mutta KR-850:lla sen pitäisi olla pilkullinen. Tämäkin ero mallien välillä tulee varmasti vaikuttamaan päätökseen alatasoon liittyvien hankintojen suhteen.

Vaihteeksi YouTuben-maailmasta löytyi ohje Half Milanoon (puolimilano?), jota oli pakko kokeilla. Tämä olikin sellainen pikkunäppärä tapaus, jossa alatasoa hyödynnetään 1 x 1 joustimen aloituksen jälkeen vain neuleen reunoissa. Kelkkojen asetukset ovat muutoin normaalit, mutta alatason kelkassa oikea sidosnäppäin on P.R:ssä ja alatason silmukan säätö on ylätason silmukan säätöä suurempi. Half Milano on kiva siitä, että sen reunat eivät rullaa.

Kun alatason oikean puoleinen sidosnäppäin on P.R:ssä, reunukset ovat siistimmät nurjalla puolella.
Oikealla puolella reunukset näyttävät epäsiistimmiltä.

Kokeilin myös päättelyä ja aloittamista kesken kerroksen. Tätä on tullut harjoiteltua puikkojen kanssa, joten mistään suuremmasta ponnistuksesta ei ollut kyse omalla kohdalla. Puikkojen kanssa tämä tekniikka on minusta mieluisampaa, koska neuleen saa niin tasaisemmaksi. Kun koneella neuloaa kerroksia käsin, lopputuloksesta pystyy helposti huomaamaan käsin neulotut kerrokset.

Lankajuoksujen jättäminen keskelle neulosta ei myöskään ole minulle vierasta. Olen käyttänyt tätä jippoa muun muassa yhdessä aiemmassa kurssityössä. Halusin kokeilla tätä kudonnan yhdistämisen vuoksi. Kudonnan osuus vaatii edelleen harjoittelua, jotta lopputuksen saa siistimmäksi.

Jossain vaiheessa kurssia kokeilin myös sudenkorentoja. Yhdellä langalla tämä neulos oli helppo neuloa, mutta minua on jäänyt vaivaamaan, miten se toteutetaan kaksivärisenä. Claud ratatatata -nimimerkillä on YouTubessa video, jossa näytetään vain osittain miten sitä neulotaan. Videosta kuitenkin puuttuu paljon sellaista, mitä en ole vielä ehtinyt hahmottamaan tai edes pohtimaan tarkemmin. Joka tapauksessa tässä on vielä yksi haaste tulevaisuudessa selätettäväksi.

Olen järjestänyt koneeni edelliseltä omistajalta saamiani monisteita kansioihin. Niiden seasta löysin ohjeen ruusuun, jota päätin kokeilla. Tulos oli sen verran heikko, että en viitsinyt käyttää lankoja enää varteen ja lehteen. Luulisin suurimman syyn lopputuloksen epäonnistumiseen olevan käyttämässäni langassa, joka on aivan liian paksu tähän tarkoitukseen. Luulisin, että ohuempi ja harvakierteisempi lanka toimisi huomattavasti paremmin. Voi toki olla, että ohjettakin pitää muokata. Tästä siis lisää pähkinöitä tulevaisuudessa purtavaksi.

Tiistai 9.11.2021: Yhteenveto

Kurssityön suunnitteluprosessi oli minulle erittäin tyypillisesti polveileva. Usein kurssien aikataulut ovat turhan tiukkoja, jotta saisin riittävän mielenkiintoisen idean kehiteltyä ja vielä paperille pohdintoineen. Tälläkin kertaa ensimmäinen kurssityösuunnitelma oli väkisin väännetty sekä liian mittava tämän kurssin työksi. Lisäksi alkuperäinen suunnitelma osoittautui hetken pyörittelyn jälkeen epäkäytännölliseksi. Muuntelun jälkeen taas työ osoittautui turhan helpoksi toteutettavaksi. Pidän haasteista, jota briossi tarjoili. Tosin aika ei tällä kurssilla riittänyt kokeilemalla mennä syvemmälle koneneulotun briossin saloihin. Vaikka briossin neulominen koneella onkin aikaa vievää, säärystimet tuntuivat turhan helpoilta kurssityöksi. Niinpä aloin tutkimaan lisää kokeilemaani hunajakennoneulosta. Pipon suunnitelma perustui niin tarkkoihin laskelmiin kuin vain pystyin kupruilevasta neuleesta tekemään sekä kokeiluihin. Silmukka- ja kerrosmäärän perustuva pipon neljäsosan suunnitelma on toteutettu digitaalisesti ja on helposti ymmärrettävä.

Suunnitelmani oli tarkka, koska tiesin sen olevan haastava. Neulomisen yhteydessä tuli muistaa todella paljon asioita, kuten langanvaihtamista, neulojen manuaalista siirtelyä, yhdistää kertoneulosta, intarsiaa ja osittain neulontaa sekä vielä tehdä kavennuksia. Koska olen osallistunut kurssille täysin etäopiskellen, olen työskennellyt omien aikaisempien tietojeni ja ohjemateriaalien, kurssimateriaalien ja -kirjallisuuden sekä YouTuben avulla. Kurssityöhön keksin myös yhdistelmän, jolla saan ajatukseni toteutettua. Tuohon yhdistelmään en olekaan aiemmin törmännyt. Olin kyllä tyytyväinen ensimmäiseen pipoon ja tekemiini ratkaisuihin, mutta päätin tehdä toisen muutamilla parannuksilla ja lisäämällä hieman haastetta peliin.

Kurssityötä koskeva raportti on integroitu kurssia koskevaan päiväkirjaani. Koin erillisen raportin kokoamisen kurssityöstä vääränä, koska kurssityö on oikeastaan kurssin aikana oppimieni asioiden yhdistelmä ja sen irrottaminen päiväkirjasta ei tunnu luonnolliselta. Päiväkirjassa tuon esille kurssityön prosessin vaiheet. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota prosessissa minulle merkityksellisiin ja haasteellisiin kohtiin. Päiväkirjani on monipuolinen, kuten aikaansaannokseni tällä kurssilla. Päiväkirjan syvällisyys puolestaan voi jäädä jokaisen lukijan itsensä arvioitavaksi.