Erikoislankatekniikat

On jännää, miten moneen langasta on. Erilaisia lankoja on lähtöön kuin lähtöön, kuten myös työvälineitä ja tekniikoita lankojen työstämiseen. Tämä blogisivu on pyhitetty Erikoislankatekniikat-kurssin annille.

Tekniikkakokeilut

Lankatyöt ovat olleet elämässäni jo kolmen vuosikymmenen ajan. Olen oppinut kaikenlaista, mutta opittavaa on niin uusien kuin jo hallinnassa olevien lankatekniikoiden osalta. Erikoislankatekniikat-kurssilla tavoitteenani on tutustua vähintään kolmeen erilaiseen tekniikkaan. Päätin aloittaa itselleni aiemmin täysin vieraasta tekniikasta ja vieraasta työvälineestä.

Käpypitsi

Frivolité, tat tai suomalaisittain käpypitsi ja käpyily houkutteli minua hauskan näköisen työvälineen vuoksi. Marssin käsityötarvikekauppaan sen kummemmin tekniikkaan tai sen sanastoon tutustumatta ja tiedustelin kassalta ”käpyjä”. Minut johdateltiin hyllylle, joka oli täynnä puiden käpyjä. Hämmentyneenä ja epävarmana selitin, että tarvitsisin kävyn, joka on tarkoitettu käpypitsin käpyilyyn. Tällä käpy-puheella sain myyjänkin hämmentymään, mutta toisen myyjän avulla hakemani kävyt löytyivät ja pääsin kotimatkalle viiden kävyn paketti laukussani polttaen.

Aloitin harjoittelun Ritva Koskennurmi-Sivosen (2013) Lankatekniikoiden käsikirjan avulla. Aloitus, ala- ja yläsolmu sekä nirkko hahmottui pian. Työskentely oli kömpelöä ja lanka karkasi toistuvasti pikkurillien takaa. Onnistuin kuintekin saamaan aikaiseksi jonkinmoisen rinkulan. Seuraavana päivänä päätin käydä tutustumassa Lahden pääkirjaston antiin käpyilyn tiimoilta, kun työn jatkaminen toisella renkaalla ei ottanut onnistuakseen käsikirjan tai YouTube-videoiden avulla.

Janette Bakerin (2011) Käpypitsi nykäisi edistymistäni jälleen hieman eteenpäin. Kasassa oli muutaman samanlaisen renkaan rivi. Jotain olennaista oli kuitenkin pielessä; renkaiden väliset lankalenkit roikkuivat useiden senttimetrien löysinä lonkeroina, vaikka kirjan mukaan tuloksena olisi tullut olla kuuden millimetrin kaari. Pyörittelin, kokeilin, tankkasin ohjeita kirjoista, katselin videoita ja lopulta tuskastuin. Etsin Facebookista käpyilijöiden ryhmän, jonne julkaisin avunpyyntöni. Sain nopeasti neuvon ”vinksauttaa solmun” käpylangalta sormilangalle. Tämä neuvo oli se puuttuva osa, jota en saanut irti ohjeista riippumatta niiden esitysmuodosta.

Vasemmalla kirjan ohjeita noudattaen tehty rengasrivi ja oikealla Facebookista saadun neuvon jälkeinen rivi.

Käpyily ei onnistunut viemään lankatekniikoiden ykkössijaa, mutta sillä on potentiaalia tulevaisuudessa hyödynnettäväksi. Haastavimmaksi käpyilyssä koin ehdottomasti ”solmun vinksautuksen” vasemman käden langalle ja lenkin pitämisen sopivan kokoisena. Käpylanka ei millään suostunut pysymään pikkurillin takana. Siltä osin homma alkoi kuitenkin luistaa, kun koukkasi langan vain nimettömään asti. Tekniniikan haltuunotto ja käpyilyyn vaadittavan sorminäppäryyden kehittyminen vaatii aikaa.

Pieni perhonen Janette Bakerin (2011, s. 72) ohjeen mukaisesti.

Onkohan käpypitsin tekeminen helpompaa neulalla? Sitä pitää kokeilla jossain vaiheessa.

Helmityöt

Osallistuin kansalaisopiston helmityökurssille muutama vuosi takaperin. Sekä kurssilla että sen jälkeen olen kokeillut aika monia eri helmityötekniikoita. Aikaa on vierähtänyt edellisen helmityön tekemisestä ja käsityömateriaalikaapissani on iso kasa helmiä odottamassa käyttöä. Nämä olivat suurimmat syyt siihen, että päädyin ottamaan helmityöt toiseksi tekniikkakokeilukseni. Valitsin helmitöiden kirjosta kokeiltavaksi payoten, jota en aiemmin ollut kokeillutkaan.

Peyoten aloitus on haasteellista ja jotensakin hermoja raastavaa. Helmet tuntuvat pomppivan sinne tänne ja minne sattuu, työ uhkaa purkautua alkupäästä ja tiiliseinämäisyys ei tunnu millään hahmottuvan. Edes isot helmet, kuten hamahelmet, on haastavia hallittavia. Alun hankaluuden jälkeen juttu on sitten aivan toinen. Kun kerroksia on kasassa muutamia, työ alkaa pysymään koossa ja sitä on helpompi käsitellä. Peyote on loppujen lopuksi yksinkertanen ja rentouttava helmityötekniikka.

Siirryin pienempään helmikokoon, kun oli hahmottanut tekniikan hamahelmillä. Jälleen aloitus oli se hankalin. Pienien helmien kanssa piti tehdä muutama kerros enemmän, jotta työstä tuli taas rentouttavaa. Työn päiden yhdistäminen oli helppoa. Piti vain katsoa, että alku- ja loppupäiden helmet menivät toistensa kanssa limittäin. Liitos olisi huomaamaton, jos kuviota ei olisi tarvinnut katkaista kesken ennen yhdistämistä. Sormus olisi ollut liian suuri tai pieni, jos kuviota ei olisi jättänyt kesken.

Vaikka payote on yksinkertainen helmityötekniikka, sillä on mahdollista tehdä näyttäviäkin luomuksia. Löysin Pinterestistä useita kuvia, joissa oli tehty koruja yhdistelemällä eri kokoisia helmiä. Tein vielä aiempien kokeilujen lisäksi testin yhdistelemällä erikokoisia ja muotoisia helmiä. Lopputulos on ulkonäöltään aika karmaiseva, mutta tuo hyvin esiin miten koko- ja muotoerot vaikuttavat lopputulokseen.

Teneriffan pitsi

Sain sysäyksen teneriffan pitsin – tai aurinkopitsin – kokeilemiseen workshopissa 9.10.2020 opiskelijakollegoiden tekniikkaesittelyn ansiosta. Tein jo yliopistolla ensimmäisen, vähän raaskun näköisen kokeilun parista tekniikan perusteista.

Ei tosiaan mitenkään kaunis, mutta päätin jatkaa kotona ja haastaa itseäni. Käytin kokeillessani Madame Tricoten Maxi -lankaa. Se sopi ovallisesti teneriffan pitsiin. Tosin lanka rullasi vähintään yhtä paljon neulan kanssa kuin virkkuukoukun kanssa tiukan kierteen löystyessä. Hieman ärsyttävää, mutta ei ylipääsemätöntä.

Kehikkona käytin pyöreää aaltopahvin palasta. Nuppineulojen upottaminen tukevasti reunoihin ei ollut koko reunan osalta helppoa. Jotta neulat pysyivät paikallaan, ne piti laittaa vinoon. Sen vuoksi aloituksessa luotujen loimilankojen välit vaihtelivat enemmän tai vähemmän.

Pistot eivät ole kovinkaan vaikeita ja innostuin hieman kokeilemaan omianikin. Haasteellisimmaksi koin loppuneen langan päättelyn ja uudella langalla aloittamisen. Langanpäiden piilottaminen ei ollut niin kovin yksinkertaista. Myös pidemmät siirtymät tuotti harmia, koska harvemmin tapahtuvissa pistoissa tai reunaa kohti siirryttäessä siirtymän vaativa lanka jäi väkisinkin näkyviin.

Kuvioiden pitäminen täysin tasassa olisi vaatinut apuviivoja ja -ympyröitä. Kokeiluani varten en niitä piirtänyt, joten jälki on tarkemmin tutkimattakin selvästi käsivaraista. Toisaalta epätasaisuus kuvioissa tuo eloa lopputulokseen.

Vaikka loimilangat kiristyivät, mitä lähemmäs reunaa pääsi, työ ei pompahtanut irti pahvialustasta itsestään. Se piti irrottaa erikseen.

Teneriffan pitsi oli kokeiluistani kaikkein mieluisin. Kokeilun tekeminen tempaisi mukaan niin vahvasti, että sormen päät jäivät helläksi neulan vinhasta käytöstä. Tähän tekniikkaan palaan varmasti tulevaisuudessa ja jäinkin miettimään toisen lankatekniikan yhdistämistä teneriffan pitsiin. Virkkaus saattaa olla ilmeinen. Toimisikohan käpyily?

Workshop: Briossi

Valitsin erikoislankatekniikoista briossin (eng. brioche) workshopin opetustuokioon. Olen muutama vuosi sitten tutustunut siihen jonkin verran, mutta tarkoituksenani on ollut syventää osaamista tämän tekniikan parissa. Toistaiseksi siihen ei ole herunut aikaa, joten tässä tarjoutui oiva tilaisuus ensinnäkin muistutella mieleen perusasiat ja toiseksi sulkeltaa pintaa syvemmälle.

Aikaisempi kokemukseni briossista rajautuu suljettuun neuleeseen, joten aloitin tasoneuleesta. Idea hahmottui pian ja briossin neulonta tasona alkoi sujumaan YouTube videoiden avulla. Reunat tuottivat kuitenkin hieman murhetta, kun silmukat tuppasivat venymään. Muutenkin reunat jäivät rumiksi. Minulla on Vicki Twiggin (2015) kirja Kääntöneuleet: Opi uusi kaksipuoleinen neuleteknikka, jossa on esitelty useita ratkaisuja reunoja varten. Koin ne turhan haasteellisiksi perusteiden opettamisessa ja oppimisessa, joten päädyin lopulta reunojen osalta ottamaan opetustuokioon kaikkein helpoimman ja rumimman vaihtoehdon. Haastetta tuon opetustuokioon kaksivärisen silmukoiden luomisen ja päättelyn kanssa.

Toteutin opetustuokion videona, koska digitaalinen oppiminen ei ole vain tulevaisuutta. Se on tässä ja nyt. Videolla esittelen ensin yleisellä tasolla tekniikkaa. Tämän jälkeen siirryn neulemalleihin ja briossin neulemerkintöihin. Seuraavaksi vuorossa ovat silmukoiden luominen, briossin neulominen tasona sekä päättely. Ennen päättelyä havainnollistan neuloksen rakennetta lyhyesti.

Briossin neulomisessa tasona on vähemmän vaiheita kuin tasoneuleessa, joten sen osuus jää videolla kapeaksi. Näin kuitenkin aiheelliseksi tuoda videolla esille sen, miten langat tulee kiertää tai jättää kiertämättä toistensa kanssa kierrosten vaihtumiskohdassa, jotta neuloksen rakenne pysyy myös vaihtumiskohdassa muuttumattomana. Viimeisenä kerron lyhyesti briossin erilaisista sovellustavoista, joihin jokainen voi tutustua oman mielenkiintonsa mukaisesti.

Videolla navigoimisen helpottamiseksi tein sille sisällysluettelon:

AiheAika
Intro0:00
Yleistä briossineuleesta0:05
Neulemallit: tasona1:13
Neulemallit: suljettuna neuleena2:32
Silmukoiden luominen2:49
Briossi tasona4:14
Neuloksen rakenteesta9:55
Päättely10:24
Briossi suljettuna neuleena13:25
Loppusanat14:34
Outro15:09

Neulontavideon tekemisessä oli omat haasteensa. Kuvaaminen, neulominen ja audio oli yhtäaikaisesti todella hankalaa. Työskentely siirtyili jatkuvasti ulos kuva-alueelta tai työtä ei nähnyt kameran takaa. Selostus katkeili ja sanat menivät sekaisin. Päädyin lopulta keskittymään kuvaamaan työskentelyä ja lisäämään äänen jälkikäteen. Dubbaaminen ei ihan onnistunut kohdalleen kaikissa kohdissa, mutta aloittelevana videon tekijänä olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen lopputulokseen. Videon editointi oli yllättävän yksinkertaista, kun löysin ohjelman, jossa ei ole liikaa härpäkkeitä kokeiltavaksi.

Kurssityö: Entin kutittelijat

Jostain kummallisesta syystä sukat ovat mielessäni lähes aina, kun olen oppinut jonkin lankatekniikan. Neuloessani pari vuotta sitten kasan erilaisia briossipipoja pyörittelin mielessäni ajatusta tekniikan soveltamisesta sukkiin. Tämän kurssin kurssityö tarjosi mahdollisuuden tehdä pohdinnoista totta ja päätin ottaa haasteen vastaan.

Kaipasin sukkiin hieman lisämaustetta, koska briossi itsessään on lopulta helppo tekniikka. Löysin YouTubesta Happy Knitterin ohjeen hämähäkkibriossista, jossa briossiin on yhdistetty kaksipuoleista neuletekniikkaa (eng. double knitting). Happy Knitterin videon avulla lähdin harjoittelmaan hämähäkkibriossia tasona. Kun koin sen olevan hallussa testasin, miten hämäkkibriossi taipuu suljetussa neuleessa.

Harjoittellessa ja kokeillessa televisiosta sattui tulemaan Taru Sormusten Herrasta: Kaksi tornia, jossa kaksi hobittia törmäävät metsässä puumaisiin olenteoihin, entteihin. Hämähäkkibriossissa pystysuuntaiset raidat kääntyilevät kaksipuoleisen neuleen suuntiin, mikä toi mieleeni elokuvan entin ja männyn rungon tekstuurin. Hämähäkkibriossin, mäntyjen, enttien ja metsäisten maisemien pyöriessä mielessäni hain Pixabaysta kuvia tarkemman suunnitelman lähtökohdaksi.

Lankojen värivalinta oli selkeä ja tulee suoraan löytämistäni kuvista. Sopivat langat löytyivät hamsteroimastani varastosta.

DROPS Fabel Uni Colour, väri 300, erä 3157

DROPS Fabel Print, väri 542, erä 33715

50 g ≈ 205 m

75 % villaa ja 25 % polyamidia

Tein suljetun neuleen kokeilun sukkapuikoilla. Jälki näytti jonkin verran epätasaiselta, joten päätin harjoitella vihdoin myös magic loop -neulontatekniikan. Ajatuksenani oli myös neuloa kummatkin sukat yhtäaikaa. Lähdin toteuttamaan sukkia alla olevan suunnitelman perusteella.

Varren silmukoiden määrän laskemiseen käytin kokeiluja, koska olin neulonut ne myös DROPSin Fabelilla. Briossin joustavan ominaisuuden vuoksi venytin neulosta, jotta pystyin laskemaan silmukkamäärän, jossa on huomioitu venytys, johon haluan sukan jalassa pääsevän. Päätin luoda silmukat päävärillä, koska yksivärinen reuna toi rauhallisuutta kokonaisuuteen.

Välttyäkseni liian löysältä varrelta toteutin kavennukset varren takaosan kaksinkertaisen neuloskuvion alareunassa. Näin kuvioon tuli lisää hämähäkkimäisyyttä ja vahvisti mielikuvaa entin rungolla kipittelevistä kutittelijoista. Yhden kavennuksen aikana työstä lähti pois neljä silmukkaa. Varioin kavennuksissa Brioche Knit Tipsin YouTube-kanavan videolla esiteltyä neljän silmukan kavennusta. Kavennuksia varteen tuli kaksi kertaa. Kavennukset myös lähensivät takaosan kuvioita etuosassa ja sivuilla oleviin kuvioihin, koska sijoitin varren kavennettavat silmukat takaosan kuvion molemmin puolin.

Varren osalta haasteita toi eniten minulle aiemmin vieras magic loop -tekniikka. Silmukoiden yhdistäminen suljetuksi neuleeksi oli yksi haaste, koska lanka jäi jatkuvasti liian löysäksi. Ratkaisin tämän ongelman laittamalla viimeiseksi ja ensimmäiseksi luodun silmukan ristiin. Seuraava haaste oli kuvioiden ja kerrosten perässä pysyminen. Jouduin purkamaan jatkuvasti ja kumpaakin sukkaa saman verran, vaikka virhe olisi ollut vain toisessa. Päätin purkaa muutaman sentin mittaiseksi neulomani varret ja aloittaa alusta yksi sukka yksillä pyöröpuikoilla. Lisäksi otin neulemerkit käyttöön. Takaosan kuvioissa käytin vaaleanpunaisia, sivuilla olevissa kuvioissa vihreitä ja etuosassa sinisiä. Kerroksen vaihtumiskohdan merkkasin keltaisella. Näistä toimenpiteistä huolimatta neuloessa tuli virheitä, joiden vuoksi työtä tuli toisinaan purkaa korjaamista varten.

Kantalappu oli ehdottomasti hankalin osa. Briossin joustavuuden vuoksi alkuperäinen suunnitelma jatkaa samaa kuviomallia ei toiminut lainkaan. Kantalapun tulisi olla jämäkkä, jotta sukka ei pyöri jalassa holtittomasti. Päädyin lopulta ratkaisuun, jossa kantalappu on pääosin kaksinkertaista neulosta ja kummassakin reunassa kulkee palmikko. Kokeilin myös lyhyen matkaa palmikkokuviota kantalapun keskelle. Se ei kuitenkaan ollut järkevä ratkaisu, koska palmikko olisi tuntunut ikävältä varsinkin kenkien kanssa.

Neuloin kantalapun pääosin kaksinkertaisella neuloksella. Reunoihin neuloin palmikot. Jälki näyttää toiselta puolelta työtä ikään kuin mutkittelevilta puunrungoilta ja toiselta puolelta uusilta oksan versoilta. Lisäksi kantalapusta tuli näillä ratkaisuilla jämäkkä ja tehtäväänsä soveltuva.

Macig loop-tekniikka ei soveltunut kantalapun neulomiseen, koska toinen langoista jäi mottiin. Kerroksen toinen rivi oli mahdotonta neuloa, jos juuri neulottuja silmukoita ei palauttanut takaisin vasemmalle puikolle. Järkevämpää oli kuitenkin nostaa loput silmukat langalle, jotta kantalapun neulominen sujui jouhevasti.

Kantapään suunnitelmaa piti muokata jonkin verran kantalapun muutosten vuoksi. Päätin jatkaa kantalapun kaksinkertaisella neuloksella. Pientä pään vaivaa aiheutti se, miten saan sidottua kaksinkertaisen neuloksen toisiinsa siististi ja siten, että tulos olisi molemmin puolin siisti. Kiusaus kantalapun hankaluuksien jälkeen oli suuri mennä tässä kohtaa sieltä missä aita oli matalin ja tehdä kavennukset kummallakin langalla. Jälki oli kuitenkin liian karmaiseva ja tuntu paksu, joten kehittelin herkemmän vaihtoehdon. Neuloin kaksinkertaisen neuleen kerroksen ensin kummallakin langalla kavannukseen saakka. Tämän jälkeen kiepautin kakkosvärin langan kavennettavan silmukan ympäri työn oikealta puolelta ja neuloin kavennuksen vain päävärillä.

Lopputulos ei ole samanlainen neuleen oikealla ja nurjalla puolella, mutta se on siisti ja kaksinkertainen neulos on riittävästi kiinnitetty, jotta kumpikaan neuloskerros ei ruttaannu kantapään alle.

Magic loop ei soveltunut kantapään neulontaan samasta syystä kuin se ei sopinut kantalapunkaan neulontaan. Siirsin kavennettavat silmukat kummaltakin puolelta ohuille palmikkopuikoille ja neuloin kantapään pyöröpuikoilla. Palmikkopuikot toimivat kiitettävästi tässä tehtävässä. Silmukoiden vähentyessä ne eivät tippuneet palmikkopuikoilta niin helposti kuin suorilta sukkapuikoilta.

Alunperin olin ajatellut tekeväni sukkiin kiilakavennukset. Kävi kuitenkin ilmi, että kantalapun reunaan tuli silmukoiden poimimista varten huomattavasti vähemmän silmukoita kuin olin ennakoinut. Lisäksi briossin joustavan luonteen vuoksi ylimääräisten silmukoiden poimiminen ei ollut tarkoituksenmukaista. Se olisi tehnyt varren ja jalkapöydän liitoskohdasta liian löysän.

Kantalapun reunaan tuli selkeät kohdat, joista silmukat oli hyvä nostella. Tein nostot virkkuukoukulla, jotta kantalapun reunaan ei muodostu reikiä poimittujen silmukoiden venymisen vuoksi. Ainoat kavennukset, joita voisi kutsua kiilakavennuksiksi, neuloin jalkaterän toisen kerroksen ensimmäisellä rivillä. Näissä kavennuksissa käytin variaatioita Brioche Knit Tipsin videoilla esitellyistä vasemmalle ja oikealle kaatuvista kahden silmukan kavennuksista.

Kantapään jälkeen otin jälleen käyttöön magic loop -tekniikan. Jalkaterää piti neuloa useampia senttejä ennen kuin silmukat pystyi jakaan kahteen erään. Siihen saakka jaoin silmukat kolmeen erään. Muutoin neulominen olisi ollut turhan hankalaa.

Tein vielä yhden neljän silmukan kavennuksen kantapäästä jatkuvan kuvion kärjessä. Näin sain vähennettyä silmukkamäärän sopivaksi jalkaterään. Jalkaterän edistyessä kokeilin sukkaa jalkaan useita kertoja, jotta varmistuin silmukoiden oikeasta määrästä. Lisäkavennuksia ei ollut tarpeen tehdä, joten neuloin samalla silmukkamäärällä kunnes pikkuvarvas peittyi.

Kärkikavennukset olin alunperin ajatellut neulovani siten, että kavannusten keskellä kulkee yksi oikean ja kaksi nurjan briossisilmukan jonoa. Laskelmia tarkastaessani huomasin, että ajatukseni ei toimi. Päätin kuitenkin pysyä nauhakavennuksessa, mutta kavennusten väliin jätin vain yhden nurjan biorssisilmukan jonon. Kärkikavennukset tein samoja oikealle ja vasemmalle kaatuvien kahden silmukan kavennuksien variaatioilla. Koska yhdellä kerroksella kavennuksissa työstä väheni kahdeksan silmukkaa, tein kavennukset kuusi kertaa joka toisella kerroksella ja kerran ilman välikerrosta. Viimeiset kavennukset neuloin täysin Brioche Knit Tipsin (2018a) neljän silmukan kavennuksen ohjevideon mukaisesti.

Kahden silmukan kavennukset aiheuttivat hankaluuksia, kun silmukoita ei meinannut saada käänneltyä moneen kertaa puikolta toiselle. Ohuet kohtalaisen löyhäkierteiset langat ja tiukat silmukat olivat suurin syy haasteisiin. Oikealle kaatuvien kavennusten osalta jouduin turvautumaan jälleen palmikkopuikon apuun, koska silmukoiden kääntöjä piti tehdä useampia.

Kavennusten jälkeen työhön jäi neljä silmukkaa. Päättelin sukat pujottamalla lankojen päät jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja kiristämällä reiän umpeen. Päättelin langat neuleen sekaan siten, että ne näkyvät mahdollisimman vähän kummallakaan puolella työtä. Näin sukkia on mahdollista käyttää kääntöneuleen tavoin kummin päin tahansa.

Olen oikein tyytyväinen valmiisiin sukkiin. Ne ovat muhkeat ja lämpöiset. Niiden pintaa on mielenkiintoista katsella. Kuviot tuovat sukkiin liikettä ja ja antavat vaikutelman joka puolella entin jalkoja kipitteleviltä kutittelijoilta. Värit ovat kuin metsäisistä ideointikuvistani.

Nämä ovat tietenkin ensimmäiset Entin kutittelijat ja antavat hyvän pohjan seuraavien versioiden kehittämiselle.

Lähteet

Baker, J. (2011). Käpypitsi. Porvoo: Bookwell.

Brioche Knit Tips. (2018a). Brioche 4Stitch Unwrapped Decrease (br4st Uw dec). [YouTube]. Viitattu: 22.10.2020.

Brioche Knit Tips. (2018b). Brioche Left Slanting Decrease (brLsl dec). [YouTube]. Viitattu: 22.10.2020.

Brioche Knit Tips. (2018c). Brioche Right Slanting Unwrapped Decrease (brRsl Uw dec). [YouTube]. Viitattu: 22.10.2020.

Happy knitter. (2018). Brioche knitting *Spider* knitting patterns. [YouTube]. Viitattu: 25.9.2020.

Koskennurmi-Sivonen, R. (2013). Lankatekniikoiden käsikirja. Helsinki: Tammi.

Kuvat

Pixabay, https://pixabay.com/fi/

Tiina Torvinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s