Harjoittelua Tipalassa alkuvuodesta 2021

Vuoden alkuneljännes oli opintojen osalta kiireistä aikaa. Suoritin opintoihin kuuluvaa viimeistä harjoittelua useiden kurssien luento- ja ryhmätuntien lomassa. Luovimista olikin kosolti kurssitehtävien tekemisen osalta, vaikka muuten olin onnistunut organisoimaan aikataulun oikein toimivaksi. Kiristyneet koronarajoituksetkaan eivät onnistuneet sekoittamaan harjoittelutuntien aikataulusuunnitelmia mainittavammin. Harjoittelukouluni oli minulle jo ennestään tuttu Tipala (Tiirismaan koulu), jossa olen itse aikoinani saanut valkolakin ja jossa olen tehnyt opeopintojeni aikana useampia projekteja, kuten Tipalan Digipolun keväällä 2020. Myös harjoitteluani ohjaava opettaja, Minna, oli minulle tuttu ennestään.

Sain harjoitteluuni neljä ryhmää, jotka kaikki ovat eri vuosiluokilta. Teema oli kuitenkin kaikille ryhmille sama: Alvar Aalto ja muotoilu. Suunnittelin siis neljä erilaista samaan teemaan sopivaa kokonaisuutta.

Neljännen luokan ryhmälle suunnittelin projektin, jossa oppilaat valmistavat makramee-solmeilulla riippumattotuolin. Aihetta alustettiin tietenkin Alvar Aallon muotoilutuotannolla − erityisesti tuolien muotoilun osalta. Projektin valmistuminen ei onnistunut kolmen tuplatunnin rajoissa, joten oppilaat jatkoivat tuolien valmista vielä oman opettajansa, Minnan, kanssa. Minun osuuteni oli opettaa solmut ja aloitella tuoliprojekteja oppilaiden kanssa. 

Nelosten makramee-solmeiluharjoituksia.

Tämän ryhmän kohdalla eloisa on aivan liian mieto ilmaisu kuvaamaan oppituntien menoa ja meininkiä. Vauhtia riitti, mutta onneksi tilanteet eivät muuttuneet vaaralliseksi. Ryhmä antoi harjoittelevalle opelle haastetta kerrakseen homman kasassa pitämisessä. Oppituntien jälkeen olo oli väsynyt. Olikin hyvä, että ennen seuraavaa ryhmää sai ”levähtää” hyppytunnin verran. Levähtäminen tosin tässä kohtaa tarkoitti ohjaustunteja Minnan kanssa sekä loppupäivän tuntien käytännön valmistelua niin sanotusti juosten syödyn lounaan lomassa.

Ensimmäinen harjoittelutuntini tässä harjoittelussa alkoi aamuvarhaisella Alvar Aallon syntymäpäivänä keskiviikkona 3.2.2021. Mikä olisikaan ollut parempi päivä aloittaa viidennen luokan kanssa muotoiluprojekti, jossa kestävä kehitys ja kierrätys yhdistyivät luonnollisesti muotoiluun? Tämän ryhmän tehtävänä oli valmistaa valaisimen prototyyppi heille annetuista kierrätetyistä materiaaleista luokasta löytyvien työvälineiden (paitsi ompelukoneet ja saumurit) avulla. Valmistuneet prototyypit olivat todella hienoja. Ne saivatkin lopulta pääroolin harjoitteluun kuuluvassa Käsityön näkyvyys -projektissani. Kokosin valaisimista Thinglinkillä pakohuoneteeman hengessä virtuaaliseen todellisuuteen näyttelyn, Jälki-istuntoavaruuden. Näyttely oli esillä Lahti Green Design Week -tapahtumassa 3.5.2021-9.5.2021. Näyttelyyn voi toki tutustua edelleen verkossa. Suosittelen, että tutustut näyttelyyn VR-laseilla, jotta kokemus on mahdollisimman todentuntuinen.

Jälki-istuntoavaruus -näyttely.

Mielikuvistuksellinen ideointi, suunnittelun monimuotoisuus ja tekemisen meininki kuvaa tämän ryhmän käsityötunteja osuvasti. Oppilaat onnistuivat valmistamaan rajallisista ja haasteellisistakin materiaaleista mielenkiintoisia valaisinprototyyppejä muovaamalla alkuperäisiä ideoitaan. Vaikka kyseessä oli yksilötehtävä, ryhmässä oli hyvä yhteishenki. Kaveria ei jätetty pulaan.

Kuudesluokkalaisten projektin idea lähti Carpet Vistan mattokilpailusta. Yhdistettynä Alvar Aaltoon heidän tehtäväkseen tuli suunnitella ja toteuttaa matto Alvar Aallon muotoilutuotannon innoittamana. Mattojen valmistustekniikaksi valikoitui neulahuovutus.

Neulahuovutus oli oppilaille mielekäs tekniikka. Työskentelyn lomassa oli paljon huumoria ja hitunen levottomuutta. Olihan kyseessä kuitenkin perjantai-iltapäivän viimeiset oppitunnit. Mattojen valmistuttua kokosimme ne yhdeksi suureksi matoksi.

Kuudesluokkalaisten matot koottuna yhdeksi isoksi matoksi.

Seiskojen kanssa lähdin tekemään huppareita, joihin heidän tuli suunnitella Alvar Aallon innoittama kuvio tai logo. Ryhmän kanssa työskentely oli mukavaa ja leppoisaa. Kyseessä oli pienryhmä, joten oppilaita pystyi huomioimaan henkilökohtaisesti aivan eri tavoin kuin muissa harjoitteluryhmissäni oli mahdollista. Oppilaiden tekemät suunnitteluvalinnat olivat yksilöllisiä ja jokainen eteni omaan tahtiinsa hyvinkin itsenäisten päätösten ohjaamana. He kuitenkin pyysivät apua, kun sitä tarvitsivat tai auttoivat toisiaan. Huumorikaan ei loistanut näillä tunneilla poissaolollaan.

Kokonaisuudessaan harjoitteluni oli antoisa ja opettavainen. Oppituntien seurannan ja harjoittelutuntien aika on todella lyhyt. Tuntui, että oli vasta alkanut, kun yhtäkkiä oltiinkin jo pitämässä viimeistä tuntia. Oli myös lämmittävää huomata, että näinkin lyhyessä ajassa onnistuin luomaan oppilaiden kanssa hyvät, toimivat ja ennen kaikkea luottamukselliset suhteet. On sääli, että tässä kohtaa harjoittelu päättyi. Olisi ollut ehdottomasti mukavaa jatkaa opetusta pidenpään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s