Johtaminen tapetilla

Viime kuukausina varsinaisen blogin päivittäminen on ollut hiljaista. Tapahtumia on kuitenkin ollut ja niihin pääsee tutustumaan linkeistä Kässähommia-otsikon alta. Vaikka kässähömmia on tullut tehtyä ja tutkittua, yksi syksyn kuumimmista perunoista oli johtajuus-teema. Käsittelimme Pekka Österbergin kanssa johtamisen eri osa-alueita käsityönopettajan näkökulmasta ja pedagogisen johtamisen silmälasien läpi alla olevassa esseessämme. Erityisesti jaetun johtamisen ja itsensä johtamisen osa-alueet olivat kiinnostavia niiden ajankohtaisuuden vuoksi.

Pedagoginen johtaminen opettajan työssä

Tiina Torvinen & Pekka Österberg

Strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, kehittämisjohtaminen, ihmisten johtaminen, jaettu johtaminen ja itsensä johtaminen ovat termejä, jotka vilisevät nykyisin paitsi liiketoimintaympäristöissä myös ei-kaupalliseksi määritellyssä koulutuskontekstissa. Peruskoulua voi tarkastella johtamisen näkökulmasta organisaationa, kuten mitä tahansa yritystä. On normaali käytäntö, että organisaatiolla on johtaja, jolla viimekädessä on valta ja vastuu. Peruskoulussa johtajaa kutsutaan rehtoriksi. Liiketoimintaorganisaatioissa trendinä vaikuttaa nykyisin olevan organisaatioiden madaltaminen vähentämällä johtoportaita ja antamalla vastuuta ruohonjuuritasolla toimiville työntekijöille ja asiantuntijoille. Samoja johtamistermejä käytetään myös koulutuksen alalla, jolla niin ikään vastuuta johtamisesta lisätään opettajille rehtorin jäädessä enemmänkin ohjaajan ja fasilitoijan rooliin. Tässä tekstissä käsittelemme johtamista yläkoulussa ja käsityönopettajan roolia pedagogisen johtamisen näkökulmasta hyödyntäen Ritva Mickelssonin haastatteluvideolla esitettyjä johtamisen osa-alueita. (Komulainen & Rajakaltio, 2017, s. 227; Ope osaa, 2018.)

Koulun strategista johtamista pidetään merkittävänä koulun oppimisympäristön tehokkaassa kehittämisessä ja oppimistulosten tavoitteiden saavuttamisessa. Strateginen johtaminen on kattava käsite epäsuoralle pedagogiselle johtamiselle, jolla tarkoitetaan suunnan asettamista ja kokonaisuuden suunnittelua. Strateginen johtaminen määrittelee pitkän aikavälin tavoitteita eikä ota kantaa päivittäisen opetuksen toteuttamiseen liittyviin yksityiskohtiin, mutta toisaalta laadittu strategia ohjaa lyhyen aikavälin suunnittelua ja päivittäistä opetusta. (Davies & Davies, 2008, s. 13; Fonsén & Lahtero, luento 13.10.2020.) Tulkintamme mukaan koulun johtaja on vastuussa koulun strategisesta johtamisesta, mutta kaikki kouluyhteisön jäsenet ovat toteuttamassa laadittuja strategioita. Käsityönopettajan osalta tämä tarkoittaa strategian toimeenpanemista työssä ja sisällyttämistä opetukseen.

Mickelssonin (Ope osaa, 2018) mukaan koulun operatiivinen johtaminen tarkoittaa kokonaisuuden johtamista, jossa rehtori vastaa kokonaisuuden toimimisesta tekemisen sijaan. Onnistunut operatiivinen johtaminen vaatii alaisten osaamisen tiedostamista ja sen mukaista tehtävien jakamista. Mickelsson alleviivaa haastattelussa vastuun jakamista ja esimerkkinä toimimista. (Ope osaa, 2018.)  Castner, Gornik, Henderson ja Samford (2017, s. 353−355) kutsuvat tämän kaltaista johtajuutta demokraattiseksi johtajuudeksi, jonka avulla luodaan kehitystä tukeva ilmapiiri koko kouluyhteisöön. Castnerin ym. (2017, s. 353−355) viittaavat Dweckin teoriaan kasvun mentaliteetista johtajuudessa, jonka keskiössä on ihmisten potentiaali ja kehitys. Kasvua tukeva johtajuus mahdollistaa johdon tahtotilan jalkauttamisen opettajien välityksellä oppilaille. Mickelsson (Ope osaa, 2018) nostaa esille myös suoraviivaisemman keinon osallistaa oppilaita johtajuuteen ja luoda vuoropuhelua aikuisten ja lasten välille. Mickelssonin johtamassa kouluympäristössä oppilaiden edustajat ovat osa koulun johtoryhmää. (Ope osaa, 2018).  Operatiivisen johtajuuden avulla koulun rehtori voi tuoda aineenopettajien erityisosaamista esille ja näin tukea oppiaineiden välistä yhteistyötä. Käsityön opettajan kannalta operatiivinen johtaminen tarkoittaa kasvua tukevaa ja käsityön monipuolisuuden tiedostavaa työskentely-ympäristöä.

Mickelsson (Ope osaa, 2018) aloittaa haastattelussaan pedagogisen johtajuuden tarkastelun kehittämisjohtamisen kautta. Hän kuvailee kehittämisjohtamista projektiluontoiseksi prosessiksi, jossa muutos yhteisössä tapahtuu pieni askel kerrallaan. (Ope osaa, 2018). Fonsén ja Lahtero (luento 13.10.2020) puolestaan mieltävät kehittämisjohtamisen osaksi pedagogista johtamista, joka nähdään pysyvänä ja tavoiteltuna oppilaitoksen johtamisen muotona. Sekä Mickelsson (Ope osaa, 2018) että Fonsén ja Lahtero (luento 13.10.2020) ovat yhtä mieltä siitä, että johtaja ei yksin pysty toteuttamaan kehittämisjohtamista. Muutoksen saavuttaminen yhteisössä edellyttää koko ymmärrystä koko kouluyhteisöstä, kommunikaatiota ja yhteisön jäsenten välistä luottamusta. (Fonsén & Lahtero, luento 13.10.2020.) Kehittämisjohtamisen keskiössä on ihmisten johtaminen, jota käsittelemme seuraavaksi.

Valtiotieteiden tohtori ja dosentti Pekka Juuti (2016, s. 62) kirjoittaa kirjassaan Johtamisen kehittäminen osuvasti sosiaalisen todellisuuden rakentamisen olevan vastavuoroista. Ihmisten johtamisen ydin on saada ihmiset sitoutumaan yhteisiin päämääriin heidän omista psyykkisistä ja sosiaalista lähtökohdista käsin (Juuti, 2016, s. 60−62). Mickelsson (Ope osaa, 2018) korostaa tätä samaa näkemystä nostamalla esiin ihmisten kohtaamisen ja keskustelujen tärkeyden. Mielestämme käsityönopettajalla on velvollisuus osallistua ihmisten johtamiselle suotuisan ilmapiirin rakentamiseen ja ylläpitämiseen, vaikka viime kädessä kokonaisvastuun kantaminen on rehtorin harteilla.

Käsityönopettaja on osa työyhteisöä ja laajemmasta näkökulmasta kouluyhteisöä, joissa vuorovaikutukselta ja yhteistyöltä ihmisten kanssa ei voi välttyä. Siksi näemme käsityönopettajan velvollisuudeksi kohdella arvostavasti kaikkia kouluyhteisöön kuuluvia henkilöitä. Lisäksi sitoutumalla yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin ja suuntaamalla oman toimintansa johdonmukaisesti yhteisiä päämääriä kohden, käsityönopettaja antaa oman panoksensa hedelmällisen yhteistyön sujumiselle ja johtamisen onnistumiselle. (Juuti, 2016, s. 60−73.) Luokkahuonekontekstissa näemme, että oppilaisiin tutustuminen sekä avoin, tasapuolinen ja rehellinen vuorovaikutus oppilaiden kanssa johtaa opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumiseen huolimatta opettajan ja oppilaan dynaamisen suhteen asymmetrisyydestä. Siksi ihmisten johtamisen kontekstissa ammattietiikka ohjaa käsityönopettajaa oikeudenmukaisen auktoriteettivallan käyttöön, joka ilmenee ohjaamisena, auttamisena ja huolenpitona huomioiden oppilaan ainutkertaisuuden. (Tirri & Kuusisto, 2019, s. 13−30.)

Ihmisten johtamisen ytimessä on luottamuksen ilmapiirin rakentaminen, jossa ihmisiä kohdellaan tasaveroisesti ja jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi. Luottamus on niin ikään myös jaetun johtamisen tärkein edellytys. Jaetun johtamisen ideaalissa ihmiset toimivat omaehtoisesti yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisöllisen ja yksilöllisen energian voimalla. Käsityönopettajan kannalta ajateltuna jaettu johtaminen tarkoittaa paitsi sitoutumista myös joukkuehenkisyyttä. Toimiessaan aineryhmissä ja muissa mahdollisissa tiimeissä käsityönopettajan tulee olla avoin muiden työyhteisön jäsenten tavoin toisten ideoille ja olla valmis kokeiluihin ennakkoluulottomasti. Ryhmä on aina enemmän kuin yksilö. (Juuti, 2016, s. 81−83; Ope osaa, 2018.)

Esimerkiksi aineenopettajien keskuudessa yksilöllä ei ole halussaan kaikkea tietoa vaan niin sanottu viimeinen tieto luodaan ryhmässä. Yhdymme kuitenkin Juutin näkemykseen siitä, että jaetussa johtamisessa perustehtävä tulee olla kirkkaana mielessä. Kun huomio on kiinnitetty perustehtävään, jaettu tieto ja taito tulee käytetyksi tehokkaasti. (Juuti, 2016, s. 81−83; Ope osaa, 2018.) Käsityönopettajan osalta perustehtävä on käsityön oppiaineen opetussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden mukainen opetus ja tavoitteiden saavuttaminen jokaisen oppilaan kohdalla yksilöllisesti (Opetushallitus, 2014, s. 34).

Jaetussa johtamisessa tulee ottaa huomioon myös ne ryhmät, jotka eivät osallistu päivittäin kouluyhteisön toimintaan. Opettajilla on mahdollisuus hyödyntää koulun ulkopuolisia asiantuntijoita, mihin myös opetussuunnitelmassa kehotetaan. Käsityönopettajan näkökulmasta katsottuna yhteistyö käsityöalan toimijoiden kanssa ja heidän asiantuntijuutensa hyödyntäminen opetuksessa syventää ja täydentää opettajan omaa asiantuntijuutta. (Opetushallitus, 2014, s. 23−24, 430−433.) Näemme myös oppilaiden vanhempien olevan merkittävässä asemassa jaetun johtajuuden kontekstissa. Vanhempien osallisuus koulun toimintakulttuurissa edesauttaa koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta (Metso, luento 26.10.2020). Oppimisen tukeminen edellyttää yhteistyötä myös käsityönopettajan ja oppilashuollon henkilöstön välillä (Opetushallitus, 2014, s. 34).

Itsensä johtaminen on näkemyksemme mukaan käsityönopettajalle oleellista, vaikka Mickelssonin haastattelussa ei tätä osuutta tuoda erikseen esille (Ope osaa, 2018). Itsensä johtamisen työkaluilla opettaja kykenee kiinnittäytymään perustehtävään ja muovaamaan jaetun johtajuuden myötä tulevat uudet ideat, kokeilut ja toimintatavat perustehtävän mukaisiksi. Toisin kuin Marshall, Kiffin-Petersen ja Soutar (2012, s. 709−710) näemme reflektoinnin kiinteämmin osana opettajan itsensä johtamista, koska reflektointi on edellytys perustehtävään mitä oleellisimmin kuuluvien opetusmetodien ja oppimistulosten parantamiselle. Näemme, että realististen tavoitteiden asettaminen vaatii opettajalta itsetutkiskelua suhteessa opetussuunnitelmaan, yhteisiin tavoitteisiin ja ammattieettisiin kysymyksiin. Reflektointi on myös väline, jonka avulla käsityönopettaja voi omaksua kasvun ajattelutavan mukaisen asennoitumisen epäonnistumisiin ja virheisiin. Kasvun mentaliteetin omaksunut henkilö uskoo, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa kykyjensä kehittymiseen (Juuti, 2016, s. 64). Kouluyhteisön jäsenen näkemystä itsestään oppimaan kykenevänä tuetaan parhaiten kiinnittämällä huomio positiivisiin seikkoihin prosessissa ja virheiden tärkeyteen osana oppimista. Käsityöprosessi ideoinnista valmiiseen artefaktiin tuottaa tietoa, jota kasvun ajattelutavan omaksunut käsityönopettaja hyödyntää yksilöllisten oppimisprosessien tukemisessa sekä oppilaiden ohjauksessa heidän tarpeidensa mukaisesti. (Tirri & Kuusisto, 2019, s. 106−108.)

Koulun johtamisessa voidaan soveltaa samoja johtamisen periaatteita kuin liiketoimintaympäristöissä. Koulun strategisesta ja operatiivisesta johtamisesta vastaa viime kädessä aina rehtori. Jaetun johtamisen avulla puolestaan voidaan hyödyntää kaikkien asiantuntijuutta yhteisten päämäärien hyväksi. Koulukontekstissa täytyy kuitenkin muistaa aina pitää mielessä, että päätöksenteko tulee perustua pedagogisesti kestäviin ratkaisuihin (Fonsén & Lahtero, luento 13.10.2020).

Lähteet

Davies, B. & Davies, B.J. (2008). Strategic leadership. Teoksessa B. Davies (toim.), The essentials of school leadership. London: Sage, 13–35.

Caldwell, B. J. (1998). Strategic leadership, resource management and effective school reform. Journal of Educational Administration, 36(5), 445–461.

Castner, D., Gornik, R., Henderson, J. & Samford, W. (2017). Teachers and Administrators as Lead Professionals for Democratic Ethics: From Course Design to Collaborative Journeys of Becoming. Teoksessa M. Uljens & R. Ylimäki (toim.), Bridging Educational Leadership, Curriculum Theory, and Didaktik (s. 333−361). New York: Springer.

Fonsén, E. & Lahtero, T. (luento 13.10.2020). Pedagoginen johtaminen.

Koumulainen, K. & Rajakaltio, H. (2017). Opettaja johtamisparadigmojen ristipaineissa. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.), Opetussuunnitelmatutkimus, Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen (s. 223−246). Tampere: Suomen Yliopistopaino.

Marshall, K., Kiffin-Petersen, S. & Soutar, G. (2012). The Influence Personality and Leader Behaviours have on Teacher Self-leadership in Vocational Colleges. Educational Management, Administration & Leadership, 40(6) (s. 707–723).

Metso, T. (luento 26.10.2020). Vanhemmat –koulun tärkein kumppani.

Ope osaa. (31.7.2018). Ope osaa: Pedagoginen johtajuus . YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=fLv5sn1prtc

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.

Schiro, M. (2013). Curriculum theory: conflicting visions and enduring concerns (2nd ed.). SAGE Publications.

Tirri, K. & Kuusisto, E. (2019). Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Helsinki: Gaudeamus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s